Ihania illallisvieraita

Illalla saatiin ihania vieraita straight from Herttoniemen ranta. Jännitti tehdä ruokaa, kun kyseessä oli sellaiset gourmet-herkutttelijat ja kulinaristikokit, että on pitänyt nostaa jo monta kertaa hattua minkälaisia herkkuja he ovat saaneet aikaiseksi. Asiassa on se etu, että Caron takia olen jo monta reseptiä rikkaampi...ja kiloa painavempi :D

Päädyin tekemään savulohitahnaa saaristolaisleivällä, parmesan-suppilovahvero-risottoa, bruschettoja sekä pestolla, fetalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyjä kanafileitä. Jälkkäriksi oli New York cheesecakea mustaherukkahyytelöllä. Meidän vierailevat isännät ja emännät toi pöytään ihanaa, pirskahtelevaa, puolikuivaa, luomuviiniä, saksalaista Hedgerowta. Postailen reseptit tänne vaikka huomenissa.

Tällä kertaa isäntiä ja emäntiä olikin tuplamäärä, kun perustettiin joukkueet ja pelailtiin Isännät&emännät peliä. Robin valitsi luonnollisesti miesten joukkueen.

Hei lukijat, onko teillä joitakin takuuvarmoja bravudi-reseptejä tai luottoruokia joihin voi aina luottaa tai joita erityisesti tykkäätte kokata?

Robin in da house

Saatiin Robbani meille hoitoon muutamaksi päiväksi kun porukat lähti kylpylään Tallinnaan. Oon ihan innoissani! 

Se kävi heti merkkaamaassa Töölönlahden ja Tokoinrannan mestat ja oli seota onnesta kun yhtäkkiä olikin niin paljon haisteltavaa, nähtävää ja kuultavaa. Oli ihana käydä eilenkin vielä yhdentoista jälkeen lenkillä kun ei tarvinnut pelätä tai vauhkoilla pimeillä kaduilla vaan sai kulkea turvassa kun Robin tallusti vieressä. Tosiasiassa se ei kyllä tekisi pahimmallekkaan murhamiehelle pahaa vaan toivottaisi kaikki tervetulleiksi kotiinsakkin. Mutta ainakin se luo vähän katu-uskottavuutta ja saa olla enemmän rauhassa kuin yksin ollessa.

Tiskalin kasaksi kertynyttä vuorta ja Robin kuunteli vieressä Andrea Bocellia lähes hypnottisessa tilassa, vaikka kolistelin kokoajan vieressä :D

               Robinin kunniaksi vähän vielä Robinia.

Kahvilla Karusellissa

Viikonlopun kunniaksi hilpastiin serkun kanssa kahville Karuselliin ja Kaivarin kanuuna- kirpparille. Serkkuni on minulle kuin sisko. Olemme kummatkin vannoutuneita kirppisfaneja. Tämänkertainen saalis oli kuitenkin olematon.

Päälle laitoin viimeviikonloppuisen kirppissaaliin, neulemekon joka maksoi 1e ! Sekä kirpparilta löytämäni upouuden palmikko-tuubihuibin. Sillä taisi olla hintaa huimat 3e.

Onneksi kahvit Karusellin takan ääressä ja parin tunnin pölinät korvasivat menetetyn materian. Itse testasin Maya kaakaota johon tuli kanelia ja chiliä. Ihan jees. Tosin kummankin meistä juomat olivat haaleita. Pienenä miinuksena oli myös viereisessä pöydässä istunut kolmekymppinen pariskunta, joka ei saanut kieliä irti toistensa kurkuista. Vaikka en antanutkaan katseen (juurikaan) harhailla heidän pöytäänsä, emme voineet kuitenkaan välttyä äänitehosteilta.

Serkkuni oli kuulemma niin väsyneen näköinen kuvissa, etten saanut julkaista niitä nyt blogissa. Mun silmissä hän on kuitenkin aina edustavan näköinen! <3

Vintagea hiuksiin

Tykkään monista vintagehenkisistä jutuista. Mielestäni vintage toimii myös hiuksissa. Mietin jonkinlaisen vintagesoljen tai pannan yhdistämistä myös omaan hääkampaukseen, mutta viimehetkessä kuitenkin jänistin. Hunnun kanssa hiuksiin olisi tullut liikaa häpeningiä.

Vintagehenkisyys hiuksissa on kuitenkin mielestäni ihana lisä johonkin illanistujaisiin tai juhliin. Etenkin jos muu vaatetus on aika yksinkertaista ja yksiväristä.

Ruotsissa tunnelbanassa matkalla syömään ja Bo Kaspers Orkesterin konserttiin.

(Kuvat: slhairstyles.com, latestfashionworld.com, modelbride.com, makeupandbeautycare.com)

Lukukokemuksia

Yksi mun uudenvuodenlupauksista oli, että rupean lukemaan enemmän. Rakastan kirjoja, mutta kun pakolliset opiskelu- ja tenttikirjatkin meinaavat jäädä lukematta, en anna itselleni lupaa lukea muutakaan. Tyhmä ratkaisu sillä yleinsä siitä seuraa etten lue sitten mitään. Sekä huimaavat kirjaston lainojen myöhästymissakot.

Tänävuonna olen kuitenkin hieman ryhdistäytynyt. Ikkunalaudalla on 23:n kirjan pino (joista yksikään ei ole tenttikirja!). Viimeisimpänä luin Tommy Hellstenin Ajan takaa - kauaspäin katsomisen taidosta. Kirja oli melko analyyttistä asioiden psykologisointia, mutta mieleen jäi myös monia pointteja joita jäin pohtimaan.

Eräs ystäväni kertoi, että hänellä on tapana kirjoittaa "muistiinpanoja" myös lukemastaan kaunokirjallisuudesta, jotta muistaisi kirjojen ydinajatukset vielä vuosienkin päästä. Olen aloittanut saman, ja havinnut metodin hyväksi. Välillä hyvänkin kirjan ydin saattaa aikojen kuluessa unohtua.

Tässä joitakin otteita kirjasta...

"Kun ihminen tietää olevansa rakastettu ja arvokas, hänen ei tarvitse itse osoittautua täydelliseksi"

"On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: heitä jotka henkensä kaupalla laskevat koskessa, kolhiintuvat kiviin, kastuvat ja ovat hukkua kanootin kaatuessa ja heitä jotka huutavat rannalla ohjeita, tietävät paremmin, kritisoivat ja jopa halveksuvat koskessa kolhiintuvia. Toisinsanoen on olemassa heitä, jotka elävät ja ihmisiä, jotka eivät itse elä vaan kritisoivat niitä jotka elävät."

"Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon"

"Mitä enemmän on tutustunut omaan heikkouteen, sitä vähemmän on tarvetta tuomita muita."

"Mikään ei kasvata ihmistä niinkuin vastoinkäymiset ja vaikeudet. Ihminen jonka kaikki edesottamukset onnistuvat, on melko sietämätön. Hänestä puuttuu nöyryys ja syvyys. Hän on kuin marmorikappale, jota ei koskaan ole työstetty. Hän katsoo, kuinka kivenhakkaaja työstää muita lohkareita ja päättelee olevansa täydellinen kun saa olla rauhassa. Mutta hänen vuoronsa  ei ole vielä vain tullut."

"Olemme usein valmiita vaihtamaan vaikeutemme jonkun toisen vaikeuksiin, ne kun tuntuvat omiamme helpommilta. Mutta niitä ei olekaan tarkoitettu minulle, vaan jollekulle toiselle. Ja siksi ne ovat hänelle yhtä vaikeita kuin omani minulle."

"Kateus ei koskaan kerro toisesta ihmisestä - se kertoo aina minusta itsestäni."

"Ihmisen tulee oppia elämään yhteistyössä väistämättömän kanssa." 

(Kuva: Weheartit.com)

Tuunailua

Tuunailin hieman kellarista löytyneitä vanhoja Nuutajärven ja Karhun lasipurkkeja uuteen uskoon. Täytin ne pastalla, riisillä ja jauhoilla. Leikkasin pellavakankaasta kaistaleet ja sidoin ne kiinni kalastajalangalla. Nyt jauhot eivät vie niin paljoa tilaa kaapissa ja purkit ovat samalla ilo silmälle.

Iho jossa elän - sairain leffa pitkään aikaan

Katsottiin muutama päivä sitten Pedro Almodovarin elokuva "Iho jossa elän - La piel que habito ". Elokuva oli kyllä sairain elokuva pitkään aikaan. Se ei kuitenkaan ollut mielestäni missään nimessä huono. Juoni oli taitavasti kehitelty ja psykologisten trillerien ystäville (joihin itse kuulun!) voisin jopa suositella leffaa! Kerrankin leffa, jossa on ennalta-arvaamaton loppu!
 
Juoni rakentuu poikkeuksellisen taitavan plastiikkakirurgi Robert Legardin ympärille. Hän on menettänyt vaimonsa auto-onnettomuudesta ja on siitä lähtien keskittynyt kehittämään keinotekoista ihoa, jonka avulla hän olisi voinut pelastaa pahasti palaneen puolisonsa. Kahdentoista vuoden jälkeen hänen onnistuu kehittää laboratoriossaan iho, joka on riittävän herkkä kosketukselle, mutta tarpeeksi vahva suojaamaan kantajaansa niin ulkoista kuin sisäistä väkivaltaa vastaan.Vuosia kestäneen tutkimustyön lisäksi Robert tarvitsee koekaniinin, rikoskumppanin ja puhtaan omatunnon. Tunnontuskat eivät ole koskaan olleet Robertin ongelma, ne eivät kuulu hänen luonteeseensa. Vuosien mittaan useita nuoria ihmisiä katoaa kotoaan, monet heistä omasta vapaasta tahdostaan. Yksi noista nuorista päätyy hulppeaan El Cigarralin palatsiin Robertin ja Marilian kanssa – mutta ei vapaaehtoisesti. Päärooleissa olivat Antonio Banderas, Elena Anaya, Blanca Suarez ja Marisa Paredes. 

Tästä pääset traileriin (joka oli mielestäni aika huono): http://www.imdb.com/title/tt1189073/

/magdaleenan-matkassa?claim=9tfqbm68jge">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Carl Larsson ja kummitäti

Mun ystävänpäivä kului tänä vuonna vähän erilaisissa merkeissä. Mies oli töissä iltaan asti joten vietimme ystävänpäivää rakkaan kummitädin kanssa Ateneumissa, shoppailen ja hyvän salaatin merkeissä. Mun kummatkin mummit ovat kuolleet kun olen ollut aika pieni. Ehkä osittain senkin takia kummitäti on ollut mulle pienestä asti enemmän kuin vain kummi. Hän on ollut täti, mummin korvike, kummitäti ja tärkeä ystävä - korvaamaton. 


Ateneumissa oli ruotsalaisen Carl Larssonin taidenäyttely. Äiti rakasti aina Larssonin taidetta ja sieltä kautta se on varmasti juurtunut myös muhun. Taulut kuvaavat naivin idyllisesti ruotsalaista lintukotoa, lämpöisiä perhesuhteita, kauniisti sisustettuja koteja, lapsia ja idyllisiä maisemia. Vaikka Larssonin maailma ei varmastikkaan ole aivan realistinen, sinne on aivan ihana vaipua hetkeksi. Suosittelen! Hän kuvaa paljon erilaisia huoneita ja niiden tunnelmia. Hänen taulunsa ovat vaikuttaneet hyvin paljon ruotsalaiseen sisustustyyliin.

Näyttelyssä ei luonnollisesti saanut kuvata, mutta erääseen huoneista oli rakennettu lapsille oma "Larssonin maailma", jossa sai kuvata. Idea oli mielestäni aivan ihana. Huoneissa sai kierrellä ja lapset saivat kokeilla 1800-1900 luvun vaihteen lasten vaatteita päälleen. Ne oli ihania!

Lopuksi kävimme salaatilla Leonardossa. Salaatti oli ihana, mutta 15e on mun mielestä vähän ylihinnoiteltu, etenkin jos vertaa vaikka Teatterin 9,8 euroon! Leonardossakin saa lounasaikaan salaattia Teatterin tyyliin valitsemalla itse täytteet. Harmi ettei sitä ole ilta-aikaan.

Hyvää ystävänpäivää !!

Ihanaa, lämmintä, suloista, ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää!

(kuvat: weheartit.com)

Imogen heap

Päivän kappale on Imogen Heapin - Hide and seek. Sopii hyvin päiväuniltaheräilykappaleeksi ;) Ihanan unenomaista ja harmoonista. Silti yllätyksellistä. Nautiskelkaahan.