Jouluterveiset

Multa loppui bloggerin kuvienkäyttökapasiteetti ja sen takia en ole voinut päivittää blogiani ikuisuuksiin. Ihan pebasta, mutta nyt tilanne on tainnut korjaantua.

Joulunalusaika on ollut aika hektistä kuten yleinsäkkin, mutta tänä jouluna olen onneksi ennättänyt välttää pahimman joulupanikoinnin ja hoitaa lahjaostokset jo hyvissä ajoin. Nyt aion vain leipoia, leipoa ja leipoa ja nauttia joulun sanomasta ja rauhasta. Varasin kirjastosta kasan kirjoja ja teimme M:n kanssa vähän leffalistaa katsomattomista elokuvista joulun välipäivien ratoksi.

Työt ovat nyt loppuneet hetkeksi ja loma on alkanut. Mulla oli vastikään sekä oma publiikki, että "siskon" publiikki, joten juhlittavaa riitti. Joulukuuhun ajoittui myös useammat pikkujoulut, ystävän tohtoriksi väittely, ystävien yllätyshäät, monta tyttöjeniltaa, kyläilyä sekä peli-iltaa. 

(kuva: weheartit)

Joulu ei ole kuitenkaan kaikille pelkkää ihanaa, perhekeskeistä riemun juhlaa. Sitä se ei ole aina ollut minullekkaan. Joulu saattaa nostaa pintaan useita kipeitä muistoja, ikävää, haikeutta ja erimielisyyksiä. Monen joulusta saattaa puuttua joku rakas henkilö, eikä joulu sen takia tunnu enää samalta kuin ennen.

Koska joulu on yhä enemmän myös materialististen arvojen ympärille keskittynyt juhla, se korostaa pelottavalla tavalla myös ihmisten sosioekonomisia eroja. Yksinäiset ovat yhä yksinäisempiä ja köyhät tuntevat olonsa entistä köyhemmiksi. Perhekeskeisyys korostaa myös rikkinäisten perheiden asemaa. 

Tästä kaikesta huolimatta joulun sanoma ei koskaan vanhene tai muutu. Se on lohdullista. Se ei rakennu materialististen arvojen varaan tai ole synnytettävissä lahjojen paljoudella. Rauhaisaa ja kaunista joulua lukijat! Nauttikaahan joulun sanomasta ja rauhasta! 

Ps. Olisi ihan kuulla, mitkä jouluperinteet/muistot ovat teille kaikista tärkeimpiä?

Ruokaklubi Kreikassa

Huomasin huomista ruokaklubia miettiessäni, että olen unohtanut kokonaan postata tunnelmat meidän itse järkkäämästä klubikerrasta! Ruokaklubi kävi Kallionkolon lisäksi nimittäin myös Kreikassa! Ainakin tunnelman ja ajatuksen tasolla.

Kreikka-teema onnistui tosi kivasti ja ilta oli ihana! Erityisen kivaa se oli sen takia, että viimeksi järkkäämästämme kerrasta jäi vähän huonoja muistoja hampaankoloon. Japani-teema ei nimittäin mennyt ihan suunnitelmien mukaan  - kovista ennakkovalmisteluista huolimatta:D Mutta nyt homma toimi, ja oli ihana saada klubilaiset ensimmäistä kertaa meille tänne Kallion koloon.

Kreikka-teeman menusta löytyi erilaisia tahnoja; muunmuassa munakoisosta valmistettua baba ganoushia sekä perinteistä tzatzikia. Niitä tarjoiltiin alkuruokina feta-yrtti-sipuli täytteisen kreikkalaisen leipäkranssin kera.

Pääruokana tarjoiltiin viinilehtikääryleitä, Karitsan jauhelihalla ja parmesanilla täytettyjä paprikoita (oli muuten taivaallisisa!!) sekä pinaatti-juusto piirakkaa, joka oli tehty filotaikinasta. Viininä oli perinteistä kreikkalaista viiniä pikantilla (tai useimpien mielestä ei-niin-pikantilla) männyn pihkan maulla höystettynä sekä hieman "helpompia" viinejä.

Jälkiruokana oli toooosi makeaa baklavaa. Myös vesipiippu alkoi porista illan tummuessa.

Jännä minkälaisia ruoka-aarteita Kreikka-teemallakin löytyi, vaikka ennakko-olettamuskin olikin aluksi, että kreikkalaiset mauy on jo aika testattuja ja ehkä hieman tylsiäkin. Toisin kävi.

Skiffer

Huomasin juuri, että liuskaluodon pitsat ovat saatavina nyt myös mantereella!!! Kirjoittelin teille kesällä ihanasta iltapäivästä skumpan ja pizzojen merkeissä Liuskaluodolla. Tekstin voit lukea täältä. Nyt samainen ravintola on avannut näköjään ovensa kaupunkiinkin! Heidän sivuilleen pääset tästä Skifferin sivut

                                                  
                                                 

Onko joku teistä ennättänyt jo kokeilla kyseistä paikkaa? Kannattaa ehdottomasti kokeilla mansikka-vuohenjuusto-pinjansiemen pizza!

 

Punajuuri-homejuusto keitto

Tiedän, että punajuuri jakaa mielipiteitä varmasti hyvin rankasti, mutta itse ihastuin kertaheitolla villiin kokeiluun, joka päättyi (tälläkertaa) onnellisesti. Luulen että siitä tulee vielä kylmien talvi-iltojen bravudi.

Punajuurikeitto

Kaksi sipulia
4 valkosipulin kynttä
noin ehkä 8-10  punajuurta
kanafondia
2 kasvisliemikuutiota
1 pakettti Aura-juustoa
kermaa about 2 dl
timjamia
rosmariinia
loraus punaviinietikkaa
loraus sitruunamehua

Punajuuret ja sipulit kattilaan ja pata porisemaan. Punajuuria saa keittää aika kauan, ehkä melkein 40 minuuttia.Kaada lähes kaikki vesi pois kun padan asukit tuntuvat kypsiltä. Jätä tilkka keitinlinetä kuitenkin pataan. Lisää kerma ja soseuta sauvasekoittimella koko helahoito. Lisää mausteet, punaviinietikka, sitruunamehu ja homejuusto ja keittele vielä reilu 10 minuuttia hiljaisella lämmöllä.Keitto on parhaimmillaan kun se ei ole ihan kuumaa, vaan koostumus on hieman paksumpaa ja maut tulevat paremmin esiin.

Focacciaa ja maailmanvalloitusta

Vihaan lautapelejä joissa on monimutkaiset säännöt. Tuskastun kun unohdan ensimmäisen säännön jo siinä vaiheessa kun mulle selitetään seuraavaa sääntöä.Viime jouluna kun oli ne kovat myrskyt, meiltä meni sähköt miltein kymmeneksi tunniksi. Kun suklaaähky valtasi mielen ja kaikki oljenkorret oli käytetty, veljeni saivat minut ylipuhuttua lautapeliin nimeltä Risk. Olen vältellyt kyseistä peliä jo noin 5 vuotta, mutta siinä kynttilänvalossa innostuinkin pelistä oikein kunnolla. Nyt pimeinä syysiltoina olemme kerääntyneet muutamana iltana tänne meidän Kallion kotikoloon pelailemaan ja herkuttelemaan samalla(se on mulle ehkä edelleen se mieluisampi osuus). Etenkin kun pelikaverit toi mitä ihanempia juustoja! Ne vei mut melkein sellaiseen hurmioon, että peliskarppius kärsi ;)

Peli on historiallinen maailmanvalloituspeli - näin vaatimattomasti. Siinä valloitetaan maailmaa oman armeijan avulla ja toteutetaan erilaisia tehtäviä. Se on kuulkaas melko riemastuttava tunne, kun huomaa  omistavansa Afrikan ja Aasian ;)

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä focacciaa. Jouduin kääntymään erään mestarileipurin puoleen (kiitos vaan Lotta!) joka kehitteli omat reseptinsä päästä, mutta neuvo, että mitä enemmän öljyä, sen parempi. Tottelin käskyä ja se toimi! Taisin tuplata alkuperäisen reseptin öljymäärän, mutta leivästä tulikin sen ansiosta pinnalta ja pohjasta ihanan rapea ja sisältä ihanan notkea.Tästä versiosta tuli tosin turhan paksu, mutta makuun se ei vaikuttanut. Estetiikkaan kylläkin. Läskileipä.

Focaccian ohjeen nappasin Glorian ruoka ja viini sivustolta.Mutta tosiaan, mikäli kokeilette, älkää säästelkö öljyä.Sivelin sitä leivälle ja taikinaan vähän joka välissä. Ja lisäsin sekaan vielä rosmariiniä ja timjamia. Leipä sopi hyvin juustojen ja viinin kaveriksi.

Focaccia
4 1/2 dl kädenlämpöistä vettä
20 g tuorehiivaa
n. 11–12 dl vehnäjauhoja
1 rkl jauhettua merisuolaa

Lisäksi
1 dl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa

Liuota hiiva veteen tavallisessa tai yleiskoneen kulhossa. Lisää jauhoja muutamassa erässä, kunnes taikina on kimmoisaa. Vaivaa taikinaa 5 min. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan levätä 10 min.Lisää suola ja vaivaa vielä 5 min. Jos vaivaat taikinan käsin, tuplaa aika. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Painele taikina vuokaan. Peitä liinalla ja anna kohota 30–45 min.

Kytke uuni 250 asteeseen ja laita pohjalle uunipelti. Pistele kohonneen leivän pinta haarukalla. Sivele pintaan reilusti oliiviöljyä ja ripottele sormisuola pinnalle. Paista leipää uunissa ensin 3 min. Heitä sitten 2 dl vettä uunin pohjalle olevalle pellille ja jatka paistamista pari minuuttia. Heitä uuniin toiset 2 dl vettä. Laske lämpö 190 asteeseen ja paista vielä 20–25 min. Ota leipä uunista ja voitele oliiviöljyllä. Paloittele hieman jäähtyneenä.

Kanttarelli-viski-keitto

Ensinnäkin suuret pahoittelut siitä, että olen laiminlyönyt blogin täysin. Mulla ei vaan ole tällähetkellä elämässä oikein mitään muuta kuin gradu, gradu ja gradu. Tai okei, no sienimetsä, urheilu ja gradu. Eli ette ole jääneet mistään paitsi, vaikka en ole kirjoitellutkaan tänne. Toisinsanoen olen ehkä säästänyt teidät haukotuksilta. Toki niitä haukotuksia saattaa esiintyä ihan normaalistikin mun juttuja lukiessa.
Mutta jokatapauksessa 3 viikon päästä koko homma on ohi ja mulla pitäisi olla maisterin paperit kourassa ja elämä edessä. Se tietää blogin kannaltakin uusia tuulia.

Kokkailutkin ovat olleet viimeaikoina vähän sitä sun tätä...Aika laittoman epäterveellisiä. Energiajuomien arkkivihollisena olen sortunut parin viimeisen viikon aikana myös jopa energiajuomien suurkuluttajaksi, kun muuten ei meinaa simmut pysyä auki pitkää päivää tehdessä. Toivottavasti mun veli jolle asiasta aina saarnaan ei näe tätä postausta. Muuten menetän mun katu-uskottavuuden terveysvalistaja-tätinä.

Tässä kuitenkin yksi syysillan piristysresepti, kanttarelli viski-keitto. Kehiteltiin se Herra M:n kanssa yhdessä. Toisinsanoen minä tein keiton ja hän lorautti (valtaisan) annoksen viskiä sekaan.

Kanttarelli-viski-keitto pekonilla

reilu 1 l kanttarelleja (suppiksetkin käy mainiosti)
1/2 pakettia pekonia
2 sipulia
valkosipulia maun mukaan
1 dl kermaa
rosmariiniä, mustapippuria ja suolaa oman maun mukaan
noin 5 dl kasvislientä
viskiä loraus oman maun mukaan


-Paista ensiksi pekonit pannulla 
-Paista sipulit pekonin rasvassa, lisää seokseen sienet ja paista kunnes ylimääräinen neste haihtuu pois (kaiken ei tarvitse haihtua)
-Kippaa koko helahoito kattilaan ja lisää kasvisliemi joukkoon. Keittele noin 15 min.
-Pienennä koostumusta hieman sauvasekoittimella. (Itse tykkään, että keitto ei ole aivan samettista vaan hieman pureskeltavaa, joten en suosittele mitään täydellistä möyhennystä, muuten rakenne katoaa)
-Nosta kattila uudelleen liedelle ja lisää kerma ja viski. Hämmentele hetki ja nostele annoslautasille. Hienonna paistettu pekoni ja lisää se keoksi keiton päälle.


Keiton seuraksi tein vielä pesto-valkosipuli "ruis bruschettoja" kaapin ylijäämätarvikkeista. Toimi!

Pekoni-juusto-papu salaatti

Tässä taas yksi vähän erilainen salaatti-resepti teille joilta alkaa kanasalaatit ja muut tavanomaiset bravudit tulla jo korvista ulos.Tai siis enhän mä tiedä, mitkä teidän bravudeja on, mutta itse olen mielikuvituksettomuuden hetkinä turvautunut vähän liian usein kanasalaatteihin ja oivaltanut vasta kanan etoessa, että on sitä elämää kanatarhan ulkopuolellakin.

Tähän salaattiin tuli pekonia, vihreitä papuja, perus salaatti-pohja ja juustokuutioita. Vetelin juustopalat vaan ihan kilon kimpaleesta pikku kuutioiksi. Muutama pieni kuutio päärynää sekaan ja maha kiittää. Pikkusen erilaista, mutta hyvää. Jopa mösjöö suostui syömään papuja tässä olomuodossa kun ne oli pekonilla peitetty.

Kakku-gallerian kakkubrunssi

Takana oli vähän stressaava, alakuloinen ja liian työtäyteinen viikko. Lauantain kakkubrunssi ja tyttöjen näkeminen pelasti kyllä koko viikon! Aamulla nousimme aikaisin ja olimme N:n kanssa kirppariturneella. Yhdeksitoista suuntasimme Freda 40:een Kakkugallerian kakkubrunssille. N:llä oli ollut juuri synttärit ja ostimme C:n kanssa brunssin hänelle lahjaksi. 

Kas kummaa, brunssiväki oli enimmäkseen naispainotteista ;) Mukava myyjä selitti brunssin periaatteet ja esitteli meille valtaisan kakkutarjonnan. Sitten alkoi urakka.

 

Ennätimme maistaa muunmuassa suklaabrownieita, passion juustokakkua, saksanpähkinä-maitosuklaakakkua, sacherkakkua, juustokakkua, vadelma-mansikka-valkosuklaa kakkua, sitruuna-marenkikakkua, mustaherukka-suklaakakkua, mango-valkosuklaa leivoksia, mustikka tartaria, sekä tyrni-maitosuklaa juustokakkua. Viimeinen jäi ehkä kaikkein mieleenpainuvimpana kutkuttamaan kielen päälle. Sopivasti makeutta, happoa ja suklaan pehmeyttä. Mikään kakuista ei tietenkään ollut pahaa, mutta muutamasta kakusta riitti tämä ensikosketus.

Tässä voitte havaita empiirisen kakkukokeen lopputuloksen. Toivottavasti kakkuähky karkottaisi edes hetkeksi makeanhimon.

Kakku-gallerian kattoa koristi ihana  maalaus: Viimeiseksi sanaksi on suudelma paras.