Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. syyskuuta 2012

Roadtrip 4/4

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin myös meidän roadtrip alkoi Italian destinationin jälkeen lähetä loppuaan. Italiasta kurvasimme Itävallan läpi takaisin eteläiseen Saksaan, Garmisch-Partenkircheniin ja parkkeerasimme auton suoraan kuuluisan mäkihyppytornin juurelle. Minä ennätin tyylikkäästi taas polttaa nahkani ja naama loisti kauniin punaisena koko illan.

Auton parkkeerattuamme kävimme kahlaamassa vuoristopurossa, jonka kaunis, turkoosi väri kosiskeli meitä puoleensa. Totuus oli kuitenkin karumpi kuin miltä näytti. Puro oli sulaneiden jäätiköiden vettä ja tuli suoraan huipulta. Se oli j-ä-ä-t-ä-v-ä-n kylmää! Ehkä noin 6-7 asteista! Jalat turvoksissa ja punaisina sinnittelimme kukin vuorollamme purossa sen muutaman kymmenen sekunttia, että saimme napattua valokuvat.




Viimeinen yö oli tarkoitus nukkua Gasthaussissa, jonne ainoa mahdollinen reitti oli kondooli-hissi! Me ylitimme painorajan rinkkoinemme kevyesti ja tunnelma hississä oli jäätävä. Pudotus oli pahimmillaan reilut sata metriä ja kiikkerä hissi heilahti jokaisesta pienestäkin liikkeestä. Vannon, että jopa herras- seurani oli kauhusta kankeina! 






Gasthaussi oli aika spooky kokemus ja innoitti meidät sepittämään illalla kummitustarinoita :D Valtava gasthaussi oli aivan tyhjillään ja ainoa reitti autolle oli hissi, joka rupesi kulkemaan seuraavan päivänä vasta aamusta. Vuorilla satoi ja jokapuolella leijui usvaa sekä pilviä, jotka olivat jääneet Alppien huippujen väliin jumiin. Sisustus oli tummaa, mahtipontista ja hyvin saksalaista, kuin jostakin vanhasta kartanosta. Lisäksi huoneemme lukko oli rikki ja vietimme yöllä mielenkiintoiset 20 minuuttia yrittäen avata sitä, sillä vessa sijaitsi käytävällä. Pimeässä huoneessa näimme kuinka alppiketut ja näädät tulivat yöllä gasthaussin pihaan hakemaan keittiön jättämiä ruuantähteitä. 
Aamulla kaikki näytti kuitenkin kodikkaammalta ja kauniilta! Toista yötä en kyllä välttämättä olisi halunnut tässä talossa viettää...

Alpeilta suuntasimme Ausburgiin kahville ja shoppailemaan. Haikein mielin katselin auton ikkunasta kuinka maasto alkoi mututua tasaiseksi ja Alpit alkoivat kadota näkyvistä.






Ausburgin kautta ajoimme takaisin Nürnbergiin jossa nukuimme vielä yhden yön veljeni luona, hamstrasimme kasan suklaata, tryffeleitä ja viiniä kotiin viemisiksi sekä tuliaisiksi ja suuntasimme aamulla junalla takaisin Müncheniin. 

Sieltä lensimme Amsterdamiin, ja koska vaihtoon oli aikaa 4h päätimme ostaa junaliput ja pyörähtää Damin keskustassa muutaman tunnin verran. Minä hihittelin hermostuneesti koko junamatkan keskustaan, kun samaan aikaan olin niin innoissani M:n keksimästä ekstempporee-iskusta ja toisaalta taas epäilin, että kämmäämme kuitenkin jotain ja myöhästymme koko lennolta.

Vaikka aikaa oli vähän, kerkesimme viipyä siellä kuitenkin sen aikaa, että söimme elämämme huonoimmat pastat, ihailimme mahtavia kanaaleja ja hollantilaisten lyömätöntä tyyliä sekä ahdistuimme alati leijailevasta pilven katkusta. Lentokentällä tarkastimme laukkumme miljoonaan kertaan ettei kukaan vaan olisi huomaamattamme tehnyt meistä kuriiriaan ja silti laukkuni syynättiin kahteen kertaan ja pelottavan näköinen viiksimies kiersi laukkuni kanssa kyselemässä läpivalaisujonon ihmisiltä kuka laukun omisti. M tajusi onneksi heittää sikarinsa roskiin ennen turvatarkastusta, muuten tarkastusaika olisi varmaan triplaantunut.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin oloni oikeastaan aika mukavaksi, kun koneen nokka vihdoin suuntasi kohti Suomea, turvallista lintukotoa. Tavallisesti olisin vetistellyt loppunutta lomaa ja ankeaa arjen alkamista, mutta nyt oli kiva palata kotiin.

















torstai 30. elokuuta 2012

Roadtrip 3/4

Aamulla kun lähdimme alpeilta lämpöä oli alle kymmenen astetta. Mittari nousi hiljalleen koko matkan ajan ja jokaista asteen nousua tuuletettiin. Välillä etupenkin herrojen (kuskin ja kartanlukijan) biletys alkoi huolestuttaa takapenkkiläisiä.
Kun turkoosi Garda-järvi alkoi siintää vuorien välistä, tuuletus alkoi nousta jo sellaisiin volyymeihin ja sfääreihin, että teki mieli laittaa taas kädet ristiin.



Heti kun olimme laskeutuneet Riva del Gardan kylään riuhdoimme vaattet pois niin nopeasti kun kerkesimme (allekirjoittanut vaihtoi bikinit jonkun random italialisen perheen vessassa erinäisten nolojen sattumien seurauksina joista ei tässä yhteydessä sen enempää) ja ryntäsimme rannalle.

Iloisena yllätyksenä huomasimme, että rantaa ei vuorannutkaan skandinaavinen, valkoinen läski vaan suurin osa ihmisistä oli paikallisia. Oli lauantai ja perheet olivatv saapuneet koko päiväksi eväineen rannalle. Monet viipyivät rannalla aina iltaan asti, vaikka aurinko olikin jo laskenut. Me tietenkin loistimme valkoisen ja punaisen eri sävyissä heidän keskellään.









Illalla kävimme katsastamassa paikallisen baarin, joka oli kaupungin laidalla. Tanssilattia oli rakennettu rannalle aivan aaltojen tuntumaan. Ihaninta etelässä ovat tummat, mutta lämpimät yöt. Onhan suomalaisetkin kesäyöt ihania, mutta harvoin niistä voi nauttia vuorautumatta viltteihin ja villapaitoihin.

Tämä samainen "ihana, tumma" kesäyö piti meitä yöllä myös valveilla, kun emme saaneet hotellin ilmastointia pelaamaan kunnolla. Hotellihuoneessa riitti lämpöä kylmien suomalaisten kesäöidenkin edestä.









Ensimmäinen italialainen pizza oli pettymys, mutta toisella kerralla onnisti oikein hyvin. Kaikki mun lempi täytteet: ilmakuivattu kinkku, rucola, parmesaani ja pinjan siemenet!

Vatsat täynnä pizzaa lähdimme köröttelemään haikein mielin Italiasta, läpi Itavallan kohti, Saksan alppeja. Matkaa kolmannen päivän roadtrip ajoille kertyi noin 400km.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Roadtrip part 2/4

Saksassa auton vuokraaminen on tosi edullista, etenkin kun miehet päättivät ettei vakuutusta oteta. Noh, minähän hieman nostattelin matkan aikana verenpaineita, koska olin varma, että joku kuumapää-italiaano naarmuttaa vähintäänkin parkkeeratessaan meidän auton, emmekäm tiedä edes ketä naarmuista syyttää. Kaikki meni kuitenkin onnellisesti ja kyllä käsiä ristittiinkin tiuhaan aina ennen matkaa. Kommelluksilta ei silti vältytty.






Ensimmäinen pysähdyksemme oli itävallan puolella, Innsbruckissa. Siellä kävimme syömässä ja nauttimassa alppimaisemista ennenkuin suuntasimme auton nokan kohti vielä korkeampia alppeja. Seuraavat kuvat ovat Keiserista, meidän ensimmäisestä yöpaikasta.

Kävimme ostamassa iltapalaksi ihania juustoja, hedelmiä, patonkia ja viiniä. Kerkesin 2 minuuttia katsoa telkkarista jotakin paiakllista jodlaus-ohjelmaa, kunnes se vaihdettiin miesenemmistön äänin pikaisesti Lontoon olympialaisiin. 



Aamulla ei hymyilyttänyt ihan yhtä leveästi. Aamu alkoi ikävästi kun huomasimme klo 09 keskellä ei-mitään, että auton avaimet olivat hukassa. Kaikkien matkalaukut tutkittiin läpikotaisin, sain kunniatehtävän tonkia likavaatesäkit sekä roskapussinkin sisällön, mutta avaimia ei näkynyt. Lisäksi M huomasi, että myös hänen lompakkonsa oli poissa. Pojat palasivat hotellille kääntämään koko huoneen ja minä purin parkkipaikalla vielä jokaisen laukut, mutta turhaan. Paniikki alkoi pikkuhiljaa hiipimään kun tajusimme, että meillä ei ollut autovakuutusta ja todennäköisesti roadtrip päättyisi siihen, että kyyhöttäisimme alppilaaksossa muutaman päivän odottaen, että sikakallis lähetti kiikuttaisi meille autonavaimet Nürnbergistä asti.

Ainut selitys minkä keksimme tapahtuneelle oli, että joku oli hiipinyt yöllä hotellihuoneeseen (koska ovi oli auki!) ja napannut pöydällä lojuneet avaimet ja lompakon. Päätimme kuitenkin vielä kerran lähteä tutkimaan hotellihuoneen hotellin omistajan kanssa ja juuri kun olimme luovuttaneet ja jo lähdössä pois, hotellin omistaja kiskaisi verhot auki ja avaimet ja lompakko löytyivät ikkunalaudalta! Voi sitä riemun ja helpotuksen määrää!



Autossa istuminen ei tuntunut pitkäveteiseltä sillä maisemat olivat kertakaikkiaan upeat! Lisäksi meitä ilahdutti mun tekemä Spotify soittolista (joka sai vähemmän kannatusta) ja saksalainen kesähittikanava (joka sai enemmän kannatusta).






Itävallan alpeilta lähtiessämme lämpötila oli aamulla +9 ja Italiaan saapuessamme, se oli +33,5 c. Mittarilukemien alituinen kohoaminen aiheutti matkustajissa suurta hilpeyttä. Seuraavassa postauksessa matka käy siis kohti Italian ihania maisemia, mahtavaa pizzaa, maailman parasta jäätelöä ja turkoosia vettä.