Mökillä

Mun eikä M:n vanhemmilla kummillakaan ole mökkiä, joten mökkeilyt ovat jäänett tosi vähälle. Vaarilla on kuitenkin mökki, joka on mun äidin puolen suvun yhteisessä käytössä. Mökki on hyvin, hyvin yksinkertainen ja se onkin rajoittanut osittain myös mökin käyttöä. Nyt sinne on kuitenkin vedetty sähköt ja se on tehnyt mökistä huomattavasti kodikkaamman.

M pääsi töistä vasta 20.30 jonka jälkeen haettiin M:n porukoiden auto lainaan, jonka jälkeen ajettiin mun porukoiden luo mustikkapiirakkakahveille ja haettin Mr Robin mukaan läähättämään auton tavaratilaan ja vasta noin klo 22.30 päästiin starttaamaan itse mökkiä kohti. Käytännössä yötä myöten ajossa ei olisi ollut mitään järkeä, mutta kuten aiemminkin sanottua, kesällä ei tarvitse eikä toisinaan saakkaan ajatella mikä on järkevää! Äiti aina sanoi kun olimme pieniä, että kesällä voi tehdä kaikkea vähän hulluakin ;)Olen samaa mieltä! Oli ihana ajaa auringonlaskussa ja ahmia talven varalle kesäisiä niitttyjä ja kellertäviä rypsipeltoja muitikuvat täyteen.

Mökille saavuimme vasta yhden aikaan yöllä (kiitos mun suuntavaiston. Ajettiin mökkitienhaarasta ohi kun siitä oli niin kauan aikaa kun viimeksi siellä olin vieraillut). Mutta päätettiin kuitenkin laittaa takkaan tuli, käydä jäätävällä yöuinnilla (se kuuluu tehdä mökillä aina nakuna!), korkattiin viini, juustot ja saaristolaisleipä skagenit.Ja minä korkkasin levyllisen suklaata :D Nukkumaan menimme puoli neljän aikaan kun aamuaurinko alkoi jo kirkastamaan taivaanrantaa.

Robbani oli aivan käsittämättömän innoissaan mökistä. Se kävi jo aamulla varhain herättelemässä meitä laittamalla kuononsa mun tyynylle aina vähän väliä, mutta kun esitin etten nähnyt sitä ja, että olin vielä unessa, se tassutteli aina kiltisti poies.
Aamukahvilla se tajusi tilanteen erityislaatuisuuden ja meidän "kesämielen" ja kerjäsi minkä kerkesi herkkuja.

Me käytiin myös 15 km päässä mummilassa katsomassa vaaria. Hän on lähellä yhdeksääkymmentä vuotta, mutta asuu vielä kotona kotihoidon ja lastensa avustuksella. Vaari tykkäsi Robinista, joka kerjäsi rapsutuksia myös häneltä. Pikkuveljeni, isäni ja ihana äitipuoleni, liittyivät siellä joukkoomme ja jatkoimme matkaa mökille yhdessä. Siellä pistettiin pystyyn överigrillaukset, kävimme kalassa, kanttarellissa ja uimme ja saunoimme loppuillan.

Vapauttavaa olla mökillä rönttösissä mökkivaatteissa, ilman meikkiä. Mä oon yksi niistä estyneistä kaupunkilaisista, jotka eivät pysty esim kaupungilla liikkumaan edes kauppaan ilman meikkiä.Tiedän, se on säälittävää. Rakas pikkuveljeni rikkoi kuitenkin jossain vaiheessa ihanan mökki-illuusion kysymällä: "Mikset sä oo meikannut? Eiks sun kannattais?"

Kun yö alkoi taas tulla, me suunnattiin M:n kanssa kohti kaupunkia ja muut jäivät vielä mökille. Ajomatkalla näimme ilta-auringossa 8 peuraa !!! Ihana Suomi ja ihana kesä! (Ja erityinen oodi posliiniselle wc-pönttölle mökin ulkohuussin jälkeen!)

Koiranomistajan riemuja

Koko viikonlopun oli ihan mieletön sää. Lähdimme lauantaiaamuna seuraaman Robinin kanssa meidän huimapäistä avantouimaria järven jäälle ja nauttimaan auringosta. Noutajat ovat tunnetusti erittäin persoja ruualle. Niinpä ruuan tuoksu vei voiton kuuliaisuudesta ja Robban karkasi ensimmäistä kertaa. Se palasi kyllä luokseni aikani karjuttuani, mutta oli siinä vaiheessa popsinut suihinsa pizzan jonkun rantamökin pihasta sekä syönyt hyvän annoksen linnunruokaa. Todellinen läski. 


Se sai kyllä kuulla kunniansa kun palasi mässäily-reissultaan, mutta todellisen opetuksen se sai yöllä. Laatta lensi ja banjot soi. Se oksenteli pitkin päivää sekä ainakin 4 kertaa yöllä. Vuorotellen me sitten pesimme unisina mattoja klo 03 ja 04 ja 05 juuriharjan ja mäntysuovan kanssa ja eläinrakkaus oli koetuksella. Aamulla Laatta-Leevi lempinimen ansainnut Robban oli kuitenkin jo loistokunnossa ja teimme 2 pitkää lenkkiä ihanassa sunnuntai-auringossa. Meidän suhde kukoisti jälleen.

Viikonloppu hurahti taas...

Viikonloppu hurahti taas ohi aivan liian nopeasti. Viikonlopuksi ei ollut tällä kertaa mitään erityisiä suunnitelmia. Perjantaina sain vihdoinkin tehtyä gradua 10 tuntia putkeen! Porukat kävi meillä kahvilla, näin kahta kaveria kaffien merkeissä myöskin, Robbani haettiin meiltä hoidosta, lauantaina vietettiin laiska ja myöhäinen  lauantaiaamiainen ja lähdin käymään kotona Klaukkalassa. Siellä käväsin kirpparilla, Robbanin kanssa lenkillä, poikien kanssa pelaamassa squashia, saunottiin ja herkuteltiin ihan liikaa, koska taas oli talossa synttäreitä :) Meillä 3/4 perheenjäsenistä täyttää vuosia Helmikuussa.... joka tarkoittaa siis sitä, että ilmeisesti joidenkin osapuolien mielestä kesäkuu on ollut erityisen romanttista aikaa...

Harmittaa kun ei sunnuntaina selvitty Kluuvin kauppaskeskuksessa järjestettyyn bloggaajien kirppikseen. Siellä olisi voinut tehdä mahtavia löytöjä ja olisi ollut vaan kiva haistella tunnelmaa. Lohdutuksekseni huomasin, että kuvien perusteella siellä taisi olla sen verran kova tungos, että olisi saattanut jäädä löydöt tekemättä.


Sunnuntain kohokohta oli ruokaklubin meetinki jenkki-teemalla! Siitä enemmän tunnelmia ja kuvia myöhemmin.

Töölönranta-kaakaot mitä parhaimmassa seurassa. Alunperin meidän piti tehdä aurinkoinen merenjää-kävely, mutta todellisuudessa lenkki muuttuikin jäätävän harmaaksi Töölönranta-lenkiksi kera tihkuttavan lumisateen. Auringosta ei ollut enää tietoakaan. Paitsi seura oli hyvinkin aurinkoista.

Arki alkoi tänään yhtä harmaasti kuin sääkin. Aikaisella herätyksellä ja kaaottisella pyykkivuorella ja sitä seuranneella pyykkivuorolla. Kohta pitäisi ryhdistäytyä salille, luennolle ja illalla meille tulee ihana kummityttö kyläilemään vanhempineen. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Robin in da house

Saatiin Robbani meille hoitoon muutamaksi päiväksi kun porukat lähti kylpylään Tallinnaan. Oon ihan innoissani! 

Se kävi heti merkkaamaassa Töölönlahden ja Tokoinrannan mestat ja oli seota onnesta kun yhtäkkiä olikin niin paljon haisteltavaa, nähtävää ja kuultavaa. Oli ihana käydä eilenkin vielä yhdentoista jälkeen lenkillä kun ei tarvinnut pelätä tai vauhkoilla pimeillä kaduilla vaan sai kulkea turvassa kun Robin tallusti vieressä. Tosiasiassa se ei kyllä tekisi pahimmallekkaan murhamiehelle pahaa vaan toivottaisi kaikki tervetulleiksi kotiinsakkin. Mutta ainakin se luo vähän katu-uskottavuutta ja saa olla enemmän rauhassa kuin yksin ollessa.

Tiskalin kasaksi kertynyttä vuorta ja Robin kuunteli vieressä Andrea Bocellia lähes hypnottisessa tilassa, vaikka kolistelin kokoajan vieressä :D

               Robinin kunniaksi vähän vielä Robinia.

Viikonlopuksi maalle, Mr. Robbanin luo

Jäin yksin kotiin kun mies uppoutui koko viikonlopuksi musahommiin  ja päätin lähteä maalle, kotona käymään. Vetäisin iskän ostaman flanellipaidan päälle ja huristelin kotio. Helsingin ulkopuolella oli jo yllättävän paljon lunta!

Kotona odotti ruokaa (liiankin kanssa!) ja sauna. Eniten odotin kuitenkin näkeväni meidän kultaisen noutajan. Robban odottikin jo heti ovella. Se raahasi avuliaasti  kassistani pari toppia ja neuleen keskelle olkkarin lattiaa ja auttoi näin asettumaan taloksi. Meillä oli vieraita käymässä ja tälläkertaa se ei onneksi kiikuttanut olkkarin lattialle pikkuhousujani, niinkuin viimeksi.

Aamukahdeksalta koin hellyyttävän herätyksen kun se parkkeerasi karvaisen takamuksensa ja 35 kg lihaa päälleni (vaikka sänkyyn tuleminen on siltä ehdottomasti kielletty). Se oli varma merkki siitä, että aamulenkkiä ei voinut enää lykätä! Unisena puin lenkkikamat päälle ja syöksyimme lumiseen metsään. Oli vielä yllättävän pimeää! Yhdeksään mennessä aurinko oli kuitenkin jo noussut.

Kännykkä jäi kotiin laturiin ja ensiksi manailin musiikin puutetta. Lumen narina jalan alla, Robbanin läähätys ja pakkasessa paukkuvat hongat olivat kuitenkin siinä tilanteessa parasta mahdollista musiikkia. Hassua kuinka usein tulee täytettyä kaikki hiljaiset hetket musiikilla. Mä ainakin kuuntelen musiikkia aina ja kaikkialla. Joskus on hyvä olla ilmankin!

                        Robban partiolaisena.

 Tää viimeinen kuva on jo vanha. Se on otettu junasta kun oltiin hakemassa Robinia meille. Robbanilla on siinä vaan niin mairea hymy, että oli pakko lisätä se vielä loppuun.