Viikonlopun mietteitä

Aika monet viikonloput on ollut tänä "gradunkituutusaikakautena" varsin tylsiä. Ei voi riekkua missään yömyöhään ja osa viikonlopustakin on kulunut gradun ympärillä. Ei sen vuoksi että olisin erityisen ahkera opiskelija, vaan olen lähinnä korvannut viikon laiminlyöntejä kun olenkin rillutellut graduntekoaikana jossakin muualla kun yliopiston kirjastossa.

Viime viikonloppuna gradulla ei ollut onneksi edes sivuroolia meidän elämässä. Perjantaina oltiin pitkästä aikaa Glow:ssa ja oli ihana nähdä ystäviä ja hiljentyä hetkeksi. Sieltä jatkettiin vielä "yöpalalle" Punavuoreen ystävien luokse. Lauantaina nukuttiin pitkään ja vein yhden ystävän brunssille valmistumisen kunniaksi. Nautiskeltiin takuuvarmasta Cafe Fazerin brunssista ja samaan aikaan mun käsilaukussa pilkotti elegantisti kumisaappaat ja jäätävä tuulitakki. Brunssin jälkeen kurvasimme nimittäin porukalla sienimetsään. Sää oli mitä mainioin ja aurinko paistoi. Dramatiikkaa sienimetsään toi tosin niljakas kyy, joka luikerteli puolen metrin päästä saappaan kärjestäni. Voitte arvata, että päästin siinä vaiheessa kiljaisun, mikä oli ehkä vähemmän naisellinen. Käärmettä ennen olin kontannut hurmioissani nelinkontin sammaleella ja kahminut sieniä, mutta ääni muuttui kellossa hyvin nopeasti. Seurasin erittäin tiiviisti M:ää, tömistin maata ja viskoin kiviä ja puunkappaleita edellemme jotta samanlaista vahinkoa ei pääsisi enää tapahtumaan. Kuvia myös viimeviikonlopun turneelta jossa meillä oli metsässä mukana ihana ystäväpariskunta brittivahvistuksella.

Minttu - kaakaota ja muita herkkuja. Robin pisti kaikkensa peliin, jotta sai kerjättyä ainakin vähän namia nassuun.

Sienimetsästä kurvasimme kotiin suihkuun. En jaksanut vaihtaa vaatteita matkalla ja oli kyllä kertakaikkiaan ikimuistoinen tunne vaeltaa hikisenä kumppareissa, trikoissa ja tuulitakissa keskellä asema-aukiota kummassakin kädessä sienikassit. Hiukset nutturalla ja täynnä ties mitä sammaleen paloja. Onneksi emme törmäneet tuttuihin. 

Illalla reitti suuntautui jälleen Punavuoreen tai oikeastaan kai Eiraan. Ystävämme olivat juuri muuttaneet sinne ja pääsimme ihailemaan heidän ihanaa asuntoaan, joka oli aivan täydellisellä paikalla. Hieman kyllä alkoi Hakaniemen kotikolo siinä vaiheessa kalpenemaan. Vaikka on siinäkin omat hyvät puolensa. Oli ihana ilta yhdessä herkkujen ääressä.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja mun veli ja sen tyttöystävä tuli meille syömään. Laitettiin yhessä ruokaa (koska me nukuttiin vähän pommiin M:n kanssa) ja sienimetsän saalis muuttui mustatorvisieni-suppilovahvero pastaksi. Aika hyvää sanoisin. Tehtiin myös tartetartinnia. Lisäilen reseptejä vaikka huomenissa. Ilta-auringossa pyöräilimme vielä Ucc:lle, jonka jälkeen hautauduimme sohvalle katsomaan maailman parhaan sarjan, Solsidanin, uutta tuotantokautta. Nyt jaksaa taas aloittaa ah-niin-ihanan-ahkeroinnin gradun kanssa. Not.

Pop-up kahvila & jopo-turnee

Vuokrattiin tässä muutama päivä sitten mun veljien kanssa jopot! Skattalle on perustettu kesän ajaksi pop-up desing kauppa jonka yhteydessä on myös kahvila. Kuulin yhdeltä kaverilta, että siellä vuokrattaisiin jopoja 1e/3h!

Pyöriä ei juuri sillä hetkellä ollut vapaana, joten me jouduttiin venailemaan tunnin verran kahvilassa. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä paikka oli ihanan viihtyisä ja katseltavaa riitti. Paikka on pystyssä syyskuun loppuun asti, joten suosittelen pistäytymään jos teillä on aikaa.

Ajeltiin pitkin poikin kaupunkia, haettiin Helsingin jäätelötehtaalta Helsingin isoimmat jäätelöpallot ja nautittiin kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. En voinut olla olematta hieman vahingoniloinen, kun veljeni joutui ottamaan kanssa vaaleanpunaisen pyörän muiden ollessa vuokralla :D
Tarkoitus oli käydä pelaamassa minigolffiakin, mutta kruisailu oli niin kivaa, että päätimme vaan käyttää ajan pyöräilyyn.
 

M: oli tämän viikon Hollannissa, joten olin riemuissani saadessani veljet yökylään. (Ei tarvinnut nukkua enää vasara yöpöydällä ja tarkistaa kaikkia sägyn alusia ja suihkuverhoja käydessä nukkumaan.) Kokkailtiin illalla vähän tortilloja ja vedettiin leffamaratoni joka loppui vasta myöhään yöllä. Ihanaa tajuta olevansa sellaisessa iässä, että veljien kanssa voi jakaa monenlaisia juttuja, reissata, keskustella vakavia ja vaan hengailla sen sijaan, että elämä olisi yhtä painia ja tappelua, hampaiden upottamista toisen käsivarsiin ja syljen venytystä.(On se tosin edelleen toisinaan myös sitäkin! :D)

Leideilyä Herttoniemessä

Töölö Foreverin kuukausi kului vauhdilla ja nostikin viikottaisen kuntoilun määrää aika reippaasti. Noh, kai se on helppoa jos lähtötaso on melkein nolla. Seuraavaksi kokeilussa oli 2 viikkoa Ladyline Herttoniemi. Mä oon jotenkin saanut sellaisen kuvan, että noi Ladylinet on enimmäkseen sellaisia "mammasaleja" mieskammoisille tätsyille, mutta Herttoniemen piste oli TODELLA positiivinen yllätys!  Tehdasmainen miliö loi hauskaa tunnelmaa, miesten puuttuminen katukuvasta toi tietynlaista levollisuutta, plussana valtavat ryhmäliikuntatilat isoine screeneineen sekä ihana rentoutumishuone kera hierovien tuolien ja takan! I like.

Paluu arkeen ja omalle salille on kuitenkin koittanut ja Forever ja Töölö jäävät ainakin toistaiseksi pois kuvioista. Eniten jään kaipaamaan mun treeniseuraa. En tiedä miten jaksan taas jatkossa raahautua omalle salille kun joudun menemään sinne yksin. Ainakin keksin varmasti kaikki mahdolliset verukkeet ja selittelen itselleni jos jonkinmoisia stooreja välttääkseni kuntoilun. 


                       
       

                     


PS. 
Me Naiset -lehdessä oli tutkimus, jonka mukaan:
” 22 % laihtuisi mieluiten rakastumalla ja 16 % luottaa karppaukseen. Enemmistö eli 62 % tietää, että laihdutuskeinoista pätevin on ‘vähemmän mättöä, enemmän liikuntaa’.” ;)