Kotikoloilua

Joulunaika oli aikamoista lököilyn aikaa ja M juuri totesikin, että meistä on tainnut tulla vaivihkaa kotitonttuja. Se on kyllä totta. Jotenkin me ollaan vaan viihdytty erityisen paljon kotona nyt viimeaikoina. Toki täällä on käynyt populaa, mutta ollaan oltu aika laiskoja itse lähtemään minnekkään.

Kotoiluun tarvitaan kynttilöiden, kirjojen ja leffojen lisäksi toki myös kotiasu. Sitä on ajanut muunmuassa joulupukin tuomat One Piecet. Aikoinani vannoin, etten moista vekotinta päälleni pukisi, mutta voi että miten mukava se on päällä! Oikeastaan aika pelottavan mukava! (<-- Silloin kun huomaat viikonloppuisin käyttäneesi sitä koko päivän aamusta iltaan ja kuinka et nukkumaanmennessä haluaisi luopua siitä). M:lläkin on omansa, mutta se ei vaan antanut mun laittaa kuvia siitä. Mutta se on aika suloinen kun sillä on se päällä :D

Teittekö mitään uudenvuodenlupauksia? Meillä solmittiin pitkästä aikaa muutama lupaus sanktioineen. Niistä lisää ensikerralla ;)

Jouluterveiset

Multa loppui bloggerin kuvienkäyttökapasiteetti ja sen takia en ole voinut päivittää blogiani ikuisuuksiin. Ihan pebasta, mutta nyt tilanne on tainnut korjaantua.

Joulunalusaika on ollut aika hektistä kuten yleinsäkkin, mutta tänä jouluna olen onneksi ennättänyt välttää pahimman joulupanikoinnin ja hoitaa lahjaostokset jo hyvissä ajoin. Nyt aion vain leipoia, leipoa ja leipoa ja nauttia joulun sanomasta ja rauhasta. Varasin kirjastosta kasan kirjoja ja teimme M:n kanssa vähän leffalistaa katsomattomista elokuvista joulun välipäivien ratoksi.

Työt ovat nyt loppuneet hetkeksi ja loma on alkanut. Mulla oli vastikään sekä oma publiikki, että "siskon" publiikki, joten juhlittavaa riitti. Joulukuuhun ajoittui myös useammat pikkujoulut, ystävän tohtoriksi väittely, ystävien yllätyshäät, monta tyttöjeniltaa, kyläilyä sekä peli-iltaa. 

(kuva: weheartit)

Joulu ei ole kuitenkaan kaikille pelkkää ihanaa, perhekeskeistä riemun juhlaa. Sitä se ei ole aina ollut minullekkaan. Joulu saattaa nostaa pintaan useita kipeitä muistoja, ikävää, haikeutta ja erimielisyyksiä. Monen joulusta saattaa puuttua joku rakas henkilö, eikä joulu sen takia tunnu enää samalta kuin ennen.

Koska joulu on yhä enemmän myös materialististen arvojen ympärille keskittynyt juhla, se korostaa pelottavalla tavalla myös ihmisten sosioekonomisia eroja. Yksinäiset ovat yhä yksinäisempiä ja köyhät tuntevat olonsa entistä köyhemmiksi. Perhekeskeisyys korostaa myös rikkinäisten perheiden asemaa. 

Tästä kaikesta huolimatta joulun sanoma ei koskaan vanhene tai muutu. Se on lohdullista. Se ei rakennu materialististen arvojen varaan tai ole synnytettävissä lahjojen paljoudella. Rauhaisaa ja kaunista joulua lukijat! Nauttikaahan joulun sanomasta ja rauhasta! 

Ps. Olisi ihan kuulla, mitkä jouluperinteet/muistot ovat teille kaikista tärkeimpiä?

Kakku-gallerian kakkubrunssi

Takana oli vähän stressaava, alakuloinen ja liian työtäyteinen viikko. Lauantain kakkubrunssi ja tyttöjen näkeminen pelasti kyllä koko viikon! Aamulla nousimme aikaisin ja olimme N:n kanssa kirppariturneella. Yhdeksitoista suuntasimme Freda 40:een Kakkugallerian kakkubrunssille. N:llä oli ollut juuri synttärit ja ostimme C:n kanssa brunssin hänelle lahjaksi. 

Kas kummaa, brunssiväki oli enimmäkseen naispainotteista ;) Mukava myyjä selitti brunssin periaatteet ja esitteli meille valtaisan kakkutarjonnan. Sitten alkoi urakka.

 

Ennätimme maistaa muunmuassa suklaabrownieita, passion juustokakkua, saksanpähkinä-maitosuklaakakkua, sacherkakkua, juustokakkua, vadelma-mansikka-valkosuklaa kakkua, sitruuna-marenkikakkua, mustaherukka-suklaakakkua, mango-valkosuklaa leivoksia, mustikka tartaria, sekä tyrni-maitosuklaa juustokakkua. Viimeinen jäi ehkä kaikkein mieleenpainuvimpana kutkuttamaan kielen päälle. Sopivasti makeutta, happoa ja suklaan pehmeyttä. Mikään kakuista ei tietenkään ollut pahaa, mutta muutamasta kakusta riitti tämä ensikosketus.

Tässä voitte havaita empiirisen kakkukokeen lopputuloksen. Toivottavasti kakkuähky karkottaisi edes hetkeksi makeanhimon.

Kakku-gallerian kattoa koristi ihana  maalaus: Viimeiseksi sanaksi on suudelma paras.

Kirppislöytöjä

Niinkuin varmaan useampaan kertaan jo blogin "historiassa" on tullut ilmi, rakastan kirppareita! Parhaita ovat ehkä kesäisen Helsingin Hietsu tai muut ulkoilmakirpparit. Toisaalta, myös kirpeän talviaamun yksinäisessä vaelluksessa kohti Vallilan makasiinejä on kyllä myös oma viehätyksensä. Ainakin ylpeys siitä, että lämmin sänky on jäänyt taakse jo kahdeksan aikoihin. M aina välillä naureskeleekin, että koskaan muulloin en nouse yhtä pirteästi ylös sängystä kuin silloin kun on luvassa kirppisaamu;)

Tällainen aarre löytyi killumaan sormeen, sekä Monkeyn satiini toppi. Tykkään etenkin topin väristä. Selkä on vähän rohkea, mutta kesällä ihan jees :)Nämä ovat jo loppukesän löytöjä.

Häähumua

Toissa viikonloppuna olin yksissä kesän seitsemistä häistä joita juhlittiin ravintola Sipulin talvipuutarhassa. En ole koskaan ollut esteettisesti niin kauniisti järjestetyissä häissä kun S&V:N hät olivat! Kaikki pienet yksityiskohdatkin olivat viimeisen päälle mietitty ja toteutettu! Häiden estettiseen(kin) puoleen oli panostettu valtavasti ja se näkyi kaikkialla!

Osallistuimme häälahjaan jossa hankimme hääparille photoboothin, eli Kuvaimen, joka kuvasi häävieraat tyylikkäästi, mutta hauskasti. Ideana oli, että kukin häävieras tai porukka sai ikuistaa itsensä hassut vermeet päällä ja jättää sitten terveisensä ja kuvansa postikortin muodossa hääparille. Kuvaimen löydät Facebookista osoitteesta http://www.facebook.com/kuvain Heitä voi tilata erilaisiin juhliin tai tapahtumiin, suosittelen!

Häissä yleisestä kuvauksesta vastasi Samuel Taipale & company ja vaikka en olekkaan vielä nähnyt kuvia, olen varma siitä, että ne ovat jälleen kerran upeita! Kurkatkaa poppoon sivut. Ihan mielettömiä kuvia ja videoita! Osoite on: http://heartvisuals.com/

Roadtrip part 2/4

Saksassa auton vuokraaminen on tosi edullista, etenkin kun miehet päättivät ettei vakuutusta oteta. Noh, minähän hieman nostattelin matkan aikana verenpaineita, koska olin varma, että joku kuumapää-italiaano naarmuttaa vähintäänkin parkkeeratessaan meidän auton, emmekäm tiedä edes ketä naarmuista syyttää. Kaikki meni kuitenkin onnellisesti ja kyllä käsiä ristittiinkin tiuhaan aina ennen matkaa. Kommelluksilta ei silti vältytty.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli itävallan puolella, Innsbruckissa. Siellä kävimme syömässä ja nauttimassa alppimaisemista ennenkuin suuntasimme auton nokan kohti vielä korkeampia alppeja. Seuraavat kuvat ovat Keiserista, meidän ensimmäisestä yöpaikasta.

Kävimme ostamassa iltapalaksi ihania juustoja, hedelmiä, patonkia ja viiniä. Kerkesin 2 minuuttia katsoa telkkarista jotakin paiakllista jodlaus-ohjelmaa, kunnes se vaihdettiin miesenemmistön äänin pikaisesti Lontoon olympialaisiin. 

Aamulla ei hymyilyttänyt ihan yhtä leveästi. Aamu alkoi ikävästi kun huomasimme klo 09 keskellä ei-mitään, että auton avaimet olivat hukassa. Kaikkien matkalaukut tutkittiin läpikotaisin, sain kunniatehtävän tonkia likavaatesäkit sekä roskapussinkin sisällön, mutta avaimia ei näkynyt. Lisäksi M huomasi, että myös hänen lompakkonsa oli poissa. Pojat palasivat hotellille kääntämään koko huoneen ja minä purin parkkipaikalla vielä jokaisen laukut, mutta turhaan. Paniikki alkoi pikkuhiljaa hiipimään kun tajusimme, että meillä ei ollut autovakuutusta ja todennäköisesti roadtrip päättyisi siihen, että kyyhöttäisimme alppilaaksossa muutaman päivän odottaen, että sikakallis lähetti kiikuttaisi meille autonavaimet Nürnbergistä asti.

Ainut selitys minkä keksimme tapahtuneelle oli, että joku oli hiipinyt yöllä hotellihuoneeseen (koska ovi oli auki!) ja napannut pöydällä lojuneet avaimet ja lompakon. Päätimme kuitenkin vielä kerran lähteä tutkimaan hotellihuoneen hotellin omistajan kanssa ja juuri kun olimme luovuttaneet ja jo lähdössä pois, hotellin omistaja kiskaisi verhot auki ja avaimet ja lompakko löytyivät ikkunalaudalta! Voi sitä riemun ja helpotuksen määrää!

Autossa istuminen ei tuntunut pitkäveteiseltä sillä maisemat olivat kertakaikkiaan upeat! Lisäksi meitä ilahdutti mun tekemä Spotify soittolista (joka sai vähemmän kannatusta) ja saksalainen kesähittikanava (joka sai enemmän kannatusta).

Itävallan alpeilta lähtiessämme lämpötila oli aamulla +9 ja Italiaan saapuessamme, se oli +33,5 c. Mittarilukemien alituinen kohoaminen aiheutti matkustajissa suurta hilpeyttä. Seuraavassa postauksessa matka käy siis kohti Italian ihania maisemia, mahtavaa pizzaa, maailman parasta jäätelöä ja turkoosia vettä.