Oon yrittänyt tehostaa liikkumista nyt joulun jälkeen, ja eilen oli tämän viikon "liikuntavapaa" päivä. Ulkona pyrytti lunta oikein kunnolla ja olin kieltämättä helpottunut kun ei tarvinnut lähteä lenkille ja salille.
Oli pakko nauttia tilanteesta sen verran, että pyöräytin pellillisen maapähkinävoikeksejä. Jotta epäterveellisyys saatiin taas triplattua, lisäsin joukkoon vielä joulun ylijäämäsuklaita, chilisuklaata ja piparisuklaata sekä kokonaisia maapähkinöitä.
Keksit ikkunalaudalla jäähtymässä.Tuli aika nannaa. Kokeilkaahan vaikka viikonlopun kunniaksi!
Maapähkinävoikeksit (16 kpl)
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 0,25 tl ruokasoodaa
• 0,25 tl suolaa (mikäli maapähkinävoi on suolatonta)
• 1 dl fariinisokeria
• 0,75 dl maapähkinävoita*
• 40 g margariinia (rasvapitoisuus 70% tai yli)
• 1 rkl vettä
• 0,5 tl vanilja-aromia tai 2 tl vaniljasokeria
(Voit lisätä myös suklaata, pähkinöitä yms mitä mieleen tulee)
1.Laita uuni kuumenemaan 190 °C:een.
2.Sekoita vehnäjauhot ja ruokasooda.
3.Sekoita toisessa kulhossa ensin loput aineet. Lisää jauhot joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Käytä käsiäsi, mikäli taikina tuntuu paksulta.
4.Jaa taikina kuuteentoista osaan, pyöritä palloiksi ja litistä niitä hieman. Aseta pallot leivinpaperille ja paina niihin haarukalla ruutukuvio.
5.Paista esilämmitetyssä uunissa n. 8 minuuttia eli kunnes keksien reunat ovat hieman ruskistuneet.
* Suosittelen sileää, suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita,
mutta myös muut maapähkinävoilaadut käyvät.
Mulla viikonloppu menee töitä tehdessä. Ihan kamalasti kaikkea hommaa rästissä. Mutta askel kerraallaan ja deadline kerrallaan, hiljaa hyvää tulee. Onneksi viikonlopuksi on tiedossa myös mukavaa ohjelmaa. Nyt kuitenkin viikonlopun käynnistys liikunnalla ennenkuin jymähdän sohvalle, uimaan !!!
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Me saattiin joululahjaksi lahjakortti Ekoloon, joka on luomu, kasvisruoka, superfood ja ekokauppa Hakaniemessä.
Täytyy sanoa, että mun luomuilu on rajoittunut lähinnä siihen, että olen joskus hakenut Hakaniemen kauppahallista ekokaupasta tuotteen tai pari, mutta luomun korkeamman hinnan vuoksi luomutavarat ovat usein jääneet hyllyyn. Valitettavasti. Tottakai mua kiinnostaisi suosia luomua, opiskelijalle se vaan on myös hieman rahakysymys.
Kaupassa oli aivan ihanat tee-, kahvi-, ja suklaavalikoimat! Tosi paljon kaikkia ihania tummia luomusuklaita. Ah. Meinasin pakahtua siellä. Myös teelaatujen määrä oli vakuuttava. Suosittelen!Matkaan tarttui yhtä jos toistakin.
Ostin luomu kookosmaitoa, luomu taateleita äkilliseen makeannälkään ( = 300 metrin kotimatkaa varten), luomu kookos-mango-valkosuklaata sekä Yogi teetä. Yogi tee sekoitetaan maitoon. Se on ilmeisesti vähän Chai laten tapaista. Mausteina siinä on, inkivääri, kardemumma, neilikka ja mustapippuri. Suklaa koemaistettiin heti illalla sängyssä, leffan parissa. Suosittelen!
Mä oon sen verran tapaturma-altis puhelimien kanssa, että monet puhelimet ovat joutuneet ottamaan osumaa niin asvalttiin kuin vessanpönttöönkin. Sen takia ajattelin heti ensiksi hankkia Cha Cha:lle kuoret. Jospa ne suojaisi edes pahimmilta naarmuilta.
Ja koska gradua tehdessä kaikki muu paitsi kirjoittaminen tuntuu mielenkiintoiselta ja tärkeältä, päätin kutoa Cha Cha:lle vielä pehmeämmätkin kuoret. Nyt se ei palele. Ja vaikka emäntä viskoisikin sitä pitkin katuja, se ei myöskään aivan heti naarmutu. Oon ollut tosi tyytyväinen puhelimeen.
Aamulla kello soi klo 6.50 ja illalla innoissaan varattu aamu-bodypump ei enää tuntunutkaan kovin hyvältä idealta. Onneksi olin sopinut meneväni sinne Caribellan kanssa, sillä muuten matka olisi tyssännyt varmaan makkarin ovelle. Unissani vetelin lenkkikamat päälle ja juoksin pakkaseen. Puolentunnin lenkki salille pitkin pimeää Töölönlahtea oli itseasiassa ihan virkistävä. Hihittelin ihmisten unisille ilmeille ja salaa nautin siitä tunteesta kun jotkut heistä katsoivat reipasta olemustani kuin hullua. Olisivatpa vaan tietäneet kuinka äärimmäisen poikkeavaa käytöstä tämä minulle oli ja kuinka haaveilin edelleen lämpimästä untuvapeitteestä ja sängystä.
Pumppi oli hyvä, ja lenkkeineen saldoksi jäi 1h Bodypump + 1h reipas lenkki. Mies yritti houkutella kanssaan vielä iltasalille, mutta se taitaa kyllä jäädä nyt väliin.
Meillä on tosi kylmä. Hengailen kotona kokoajan villasukissa, aamutohveleissa ja villapaidoissa, mutta siltikin tulee vilu. Taitaa olla kaikkien vanhojen, helsinkiläisten, kerrostalojen ongelma. Se tarkoittaa sitä, että vannoutuneesta kahvin juojasta on tulossa kovaa vauhtia teen suurkuluttaja. Juon teetä parhaimmillaan 5 suurta kuppia päivässä. Se lämmittää niin ihanasti ja vie samalla pahimman makeanhimon (nimimerkillä palelluin melkein pakkasessa kun sunnuntai-iltana karkkihammasta alkoi kolottamaan vähän liian myöhään ja oli pakko lähteä vielä klo 22.30 Makuuniin hakemaan irttareita. Miestä hieman huvitti moinen.)
Jäin yksin kotiin kun mies uppoutui koko viikonlopuksi musahommiin ja päätin lähteä maalle, kotona käymään. Vetäisin iskän ostaman flanellipaidan päälle ja huristelin kotio. Helsingin ulkopuolella oli jo yllättävän paljon lunta!
Kotona odotti ruokaa (liiankin kanssa!) ja sauna. Eniten odotin kuitenkin näkeväni meidän kultaisen noutajan. Robban odottikin jo heti ovella. Se raahasi avuliaasti kassistani pari toppia ja neuleen keskelle olkkarin lattiaa ja auttoi näin asettumaan taloksi. Meillä oli vieraita käymässä ja tälläkertaa se ei onneksi kiikuttanut olkkarin lattialle pikkuhousujani, niinkuin viimeksi.
Aamukahdeksalta koin hellyyttävän herätyksen kun se parkkeerasi karvaisen takamuksensa ja 35 kg lihaa päälleni (vaikka sänkyyn tuleminen on siltä ehdottomasti kielletty). Se oli varma merkki siitä, että aamulenkkiä ei voinut enää lykätä! Unisena puin lenkkikamat päälle ja syöksyimme lumiseen metsään. Oli vielä yllättävän pimeää! Yhdeksään mennessä aurinko oli kuitenkin jo noussut.
Kännykkä jäi kotiin laturiin ja ensiksi manailin musiikin puutetta. Lumen narina jalan alla, Robbanin läähätys ja pakkasessa paukkuvat hongat olivat kuitenkin siinä tilanteessa parasta mahdollista musiikkia. Hassua kuinka usein tulee täytettyä kaikki hiljaiset hetket musiikilla. Mä ainakin kuuntelen musiikkia aina ja kaikkialla. Joskus on hyvä olla ilmankin!
Robban partiolaisena.
Tää viimeinen kuva on jo vanha. Se on otettu junasta kun oltiin hakemassa Robinia meille. Robbanilla on siinä vaan niin mairea hymy, että oli pakko lisätä se vielä loppuun.
Tänään päivä meni yliopistolla ylitylsällä metodologian luennolla (5h!!) salaatilla ystävän kanssa, salilla, lenkillä ja nyt vihdosta viimein kotona. Rakastan sitä tunnetta kun tulee kotiin ja saa laittaa kotivaatteet päälle.
Äntligen hemma !
Rakastan hengata kotona legginssit jalassa ja joku iso villanen neule päällä. Lempparini on äitini tekemä luonnonvalkea, VALTAVA, neule. Hän on tehnyt sen itseasiassa joskus muinoin isälle. Siksi se ulottuu mua polviin ja hihat saa kääntää kolmesti. Mutta se on mielettömän lämmin ja mukava.
Pidän myös harmaasta neuletakista, joka on jo ottanut hieman osumaa käytössä. Sekä mun mieheltä saamastani ihanasta "norjalais"- neuleesta....joka mikä parasta on RUOTSALAINEN !
Olen myös ihan hurahtanut tuubi kaulahuiveihin. Ne on ihana kietasta asun kun asun päälle.
Ainut ongelma neuleissa on, etteivät ne oikein mahdu nätisti talvitakin alle. Siksi niissä onkin niin ihana hengata kotona.
Ihanan lämpöistä päivää !!
Leteistä tuli ennen mieleen lähinnä vain kiltti pyhäkoulutytön imago. Nykyään paljon muutakin. Itse olen ihan rakastunut kaikenlaisiin erilaisiin letteihin. Mietin pitkään jopa hääkampaukseen jonkinlaista "sekavaa" lettiä, mutta sitten minun annettiin ymmärtää veljien ja sulhasen taholta ettei se oikein saanut kannatusta.
Ehkä suurin lettihypetys alkaa olla jo vähän menneen talven lumia, mutta mielestäni ne ovat aika ajattomia. Letit ovat jokatapauksessa ihania. Paitsi ne perinteiset. Ne kaksi velttona valuvaa patukkaa korvien päällä. Nej tack.
Cari-kampaaja teki myös mulle muinoin muutaman lettikampauksen. Ne oli ihania! Kuva tosin on vuodelta nakki. Vaikka en saanut häihin omaa lettikampausta, onneksi kahdella kaasoista oli aivan ihanat lettikampaukset! Niistä ei harmi kyllä ole ihan lähikuvaa.
