Vintagea hiuksiin

Tykkään monista vintagehenkisistä jutuista. Vintage toimii myös hiuksissa. Mietin jonkinlaisen vintagesoljen tai pannan yhdistämistä myös omaan hääkampaukseen, mutta viimehetkessä kuitenkin jänistin. Hunnun kanssa hiuksiin olisi tullut liikaa häpeningiä.

Vintagehenkisyys hiuksissa on kuitenkin mielestäni ihana lisä johonkin illanistujaisiin tai juhliin. Etenkin jos muu vaatetus on aika yksinkertaista ja yksiväristä.

Ruotsissa tunnelbanassa matkalla syömään ja Bo Kaspers Orkesterin konserttiin.

(Kuvat: slhairstyles.com, latestfashionworld.com, modelbride.com, makeupandbeautycare.com)

Maailman paras pannukakku!

Pannukakku on just sellainen makeanhimon hillitsijä, että siihen löytyy usein tarvikkeet kaapista ilman kauppaan raahautumistakin. En ole mikään suuri pannareiden ystävä, mutta tämä resepti on vaan kertakaikkisen ihana! <3 Sain sen yhden ystäväni äidiltä ja sen jälkeen ei ole tehnyt mieli kokeilla enää mitään muita pannareita. 

Mä tykkäisin herkutella makealla harva se päivä, mutta mies ei erityisemmin välitä makeasta (loppujen lopuksi ihan hyvä kyllä mun kannalta!)  mutta tähän pannariin jopa hän aina hullaantuu uudestaan ja uudestaan. Hyvän ei aina tarvitse olla kallista ja monimutkaista. 

Parasta on jos pannarin tekee johonkin vuokaan eikä pellille, silloin siitä tulee ihanan paksua.  Vuuaksi kelpaa hyvin vaikka lasagnevuoka.

Maailman paras pannari


4dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
8 dl maitoa
3 munaa
150g voita

(jädeä ja mansikkahilloa)

220 c ja noin puoli tuntia                                                                                                                                  

Perjantai !

Tytöt oli värjäämässä hiuksia, ja päätettiin sopia samalla ekstempporee pikapikatreffit ensiavuksi näkemiseen, kun "kunnon näkemisen" sopimiseen vierähtäisi taas kuitenkin aikaa. Sillä hetkellä en olisi voinut kuvitella mitään ihanempaa kuin raahautua nuutuneena ja väsyneenä perjantai-iltana ihanien ystävien seuraan, jossa voi vain olla. Kömpiä hyytävästä pakkasesta lämpimälle sohvalle. Ei mitään paineita olla pirteänä, huoliteltuna, hauskana ja skarppina - vaan olla vain.

Caro oli taiteillut meille sienileipiä ja suklaatakin kului aikamoinen määrä. Mä toin mukanani Chileläläistä Santa Helenaa. Nooran hiuksista tuli ihanat! Vaaleita raitoja ja vähän rikotumpi malli kuin aiemmin.

Priorisointia kerrakseen

Eilen olin töissä kahdessa duunissa, aamusta 7-14 ja illalla vielä 18-21. Välin työskentelin himassa työjuttuja (kaaoksen keskellä sillä siivoukselle ei ole pahemmin jäänyt aikaa), sekä työstin yliopistolle palautettavaa työtä, jonka deadline oli jo umpeutunut. 

Mulla oli muistitikulla kaikki mitä olin saanut siihen mennessä aikaiseksi, ja koska mulla oli samalla muistitikulla myös työjutut, unohdin sen tietty illalla töihin koneeseen kiinni. Sitä ihmetellessäni myöhästyin bussista ja kävelin kotiin -20 c:ssa hajoittaen samalla HTC:n. Noh, onneksi se elpyi kotona. Tästä kaikesta sekä aivan liian lyhyistä yöunista, kiireestä, ja aamupalan unohduksesta harmistuneena suuntasin aamulla kauheassa stressissä yliopistolle. Ennenkuin pääsin koneella kvantityön kimppuun, tämä kyseinen kuva osui silmiini. Se pisti hiljaiseksi. Mietin siinä muutaman minuutin itsekseni, että nyt loppui valitus. Stressi ja kiirekkin hellitti hetkeksi kun rupesin pohtimaan elämän todellista arvojärjestystä. Karua kuinka sen niin helposti unohtaa ja keskittyy kaikkeen epäolennaiseen - vielä kaikenlisäksi stressaten siitä kaikesta epäolennaisesta.
              (Klikkaamalla saat kuvan isommaksi)

Her name is Katie Kirkpatrick, 21 yrs old. Next to her is her fiancé, Nick, 23. (Pic1)

This picture was taken prior to their wedding January 11th, 2005.
Katie has terminal cancer and spends hours in chemotherapy.
Here Nick awaits while she finishes one of the sessions...(Pic2)

Even in pain and dealing with her organs shutting down, with the help of morphine,
Katie took care of every single part of the wedding planning.
Her dress had to be adjusted several times due to Katie 's constant weight loss. (Pic3)

An expected guest was her oxygen tank. Katie had to use it during the ceremony and reception.
The other couple in this picture is Nick's parents, very emotional with the wedding and to see their
son marrying the girl he fell in love when he was an adolescent. (Pic4)

Katie , in a wheel chair listening to her husband and friends singing to her. (Pic5)

In the middle of the party, Katie had to rest for a bit and catch her breath.
The pain does not allow her to stand for long period of time. (Pic6)

Katie died 5 days after her wedding. To see a fragile woman dress as bride with a beautiful smile
makes you think... happiness is always there within reach, no matter how long it lasts.....
lets enjoy life and don't live a complicated life. Life is too short.
Work as if it was your first day.
Forgive as soon as possible.
Love without boundaries...
Laugh without control
and never stop smiling.
Please pray for those suffering from cancer.
We all have close to our heart.
Keep this going.
Prayers are always answered.
Life is too short to argue and desperate.

Mekkomaniaa ilmassa

Olen pitkään jo tykännyt mustan nahkatakin (joissakin tapauksissa myös ruskeat on jees) yhdistämisestä johonkin tosi naiselliseen tai tyttömäiseen kuosiin. Tarkoitukseen sopii hyvin esimerkiksi romanttiset kukkakuosit. "Kovan" ja "pehmeän" yhdistelmä näyttää vaan mielestäni jotenkin tosi kivalta. Joku kukkamekko neuletakin kanssa alkaa olemaan vähän ällö-hempeä, mutta en myöskään pidä mistään liian rokkariluulista. 

Näissä kuvissa on mielestäni juuri sopiva ripaus nahkaa ja sopiva ripaus herkkää naisellisuutta...

 Ja jos kukkakuosi tuntuu liian girly girlyltä tai hempeältä, nämäkin asukokonaisuudet edustavat mielestäni samaa vuorovaihtelua kuin aiemmat.

(Kuvat: Chictopia, lookbook.nu, unstobbablestyle.blogspot.com, Asos, & ritzynina)

Top 1 salaatti !

Perjantaina meillä oli serkun kanssa tarkoitus laittaa ruokaa yhessä. Oltiin molemmat aika poikki ja nuutuneina kuluneesta viikosta. Ajateltiin kokeilla ystävän suosittelemaa punajuuri-vuohenjuustosalattia. Keksittiin siihen oma hunaja-rosmariini-öljykastike (joka ei nyt hirveästi ajatustyötä vaatinut). Siitä salaatista tuli aivan  i-h-a-n-a-a! Jos vain suinkin pidät vuohenjuustosta, voin erittäin lämpimästi suositella! Elvyttää nuutuneimmankin perjantain potilaan.

Salaatti

noin 5 punajuurta
pötkö vuohenjuustoa
salaattia (meillä oli Napolitana mix mm. basilikaa, rucolaa jne)
avocado tai kaksi
kurkkua
pussillinen cashew- pähkinöitä

Kastike
oliiviöljyä n. 4 rkl
hunajaa n. 2 tl
valkosipulia 
mustapippuria reippaasti
suolaa
rosmariinia n. 2 tl
timjamia n. 2tl
balsamicoa n. 1,5 rkl

Keitä punajuuria noin tunti. Valmista "salaattipeti" muista aineksista valmiiksi. Paahda cashewpähkinät pannulla juuri ennenkuin punajuuret ovat valmiita. Tee samoin myös vuohenjuustolle. (Huom! Pannun pitää olla tulikuuma ja juuston kylmä, jotta juusto paahtuu kauniisti eikä sula pannulle) Kuori ja pilko punajuuret salaattipedin päälle. Lisää vuohenjuusto, pähkinät ja kaada lopuksi hunajaöljy kaiken päälle. Ja eikun nautiskelemaan!

 Viininä meillä oli muistaakseni jotakin Chileläistä valkkaria. En kyllä nyt muista nimeä. Jokatapauksessa se oli kuivaa, hedelmäistä ja hieman kuplivaa. Sopi oikein hyvin salaatin seuralaiseksi, eikä ollut edes kallista.

Vinkiksi, jos testaatte salaattia kotona: punajuurten kypsymisessä kestää mielettömän kauan. Ei sovi siis kiireiselle tai nälkäiselle ruuanlaittajalle. Mekin stepattiin melkein tunti kattilan ääressä kun kummallakin oli jäätävä nälkä ja punajuuret senkun vaan porisi ja porisi. Mutta lopulta odotus palkittiin!

Synttäriaamu

Juhlistettiin neljännesvuosisataa aamubrunssilla. Arvottiin pitkään paikkaa mihin menisimme, mutta päädyimme lopulta City-lehden brunssilistauksen perusteella Cafe Fazeriin. City-lehdessä oli brunssiarvostelu, ja Fazer oli selviytynyt arvostelun voittajaksi parhaan hinta-laatusuhteen perusteella. Brunssi oli 17 e, joka on ehkä tavanomaista hieman enemmän, mutta se oli todellakin hintansa väärtti. Miinusta tuli hälyisästä ilmapiiristä (istuttiin keskellä lapsiperheitä, suomenruotsalaisia sellaisia) ja vaikka lapset olivat suloisia, en juuri sillähetkellä olisi halunnut katsella laserukkoja ja ninjoja peläten milloin sellainen lentää meidän pöytään. Lisäksi paikka oli aivan tupaten täynnä ja ikkunoista veti todella paljon. Ruoka oli kuitenkin ihanan fressiä, monipuolista ja hyvää.

Tarjolla oli mm. perunasalaattia marinoitujen punasipuleiden kanssa ja vuohenjuusto-meloni salaattia (hyviä molemmat!), lohta, savukalkkunaa, vihanneksia, tuoreita hedelmiä, puuroa, luonnonjogurttia mysleineen ja marjoineen, ihana leipävalikoima (ehdoton plussa moniin muihin paikkoihin verrattuna!), munia, lettuja hillon ja kermavaahdon kera, karpalo-pellavasmoothie, mehuja, juustopöytä (johon asti en koskaan päässyt), erilaisia kakkuja, konvehteja, sekä kahvia ja teetä. Ruoka oli aika "perusruokaa" mutta tuoretta ja tosi hyvää.

Mietin vaan usein, että miksi suurimmassa osassa suomalaisia kahviloita ja oikeastaan ravintoloitakin on aina tosi kolkko, tylsä ja mauton sisustus. Ei vaatisi edes välttämättä kovin suurta taloudellista satsausta, että monesta paikasta saisi paljon viihtyisämmän näköisen ja samalla päivitettyä ne 2010-luvulle.

Brunssin jälkeen lähdettiin Stokkan kautta kotiin. Koin karvaan pettymyksen kun kasvorasvaa ostaessani myyjä kysyi kohteliaasti ikääni, ja kertoessani täyttäneeni tänään 25v, hän sanoi, että voisin alkaa käyttämään jo "kypsän" ihon rasvaa :D Purkki jäi kyllä vielä toistaiseksi hyllyyn. Tosin lähinnä hintansa takia.
Kotona päikkärit, vähän leipomishommia ennen iltaa, salille Töölöön ja sitten illalla vaalivalvojaisiin Ruskeasuolle!

Ps. Me ei todellakaan käydä yleinsä tätä tahtia brunssilla kun tänävuonna ollaan käyty! Tämä on ollut vaan puhdasta sattumaa, että  nyt on sattunut niin monta brunssia peräkkäin! Nyt piiiiiitkä brunssitauko.

Hyvän mielen kuvia

 

                             (Kuvat http://weheartit.com/)
                    

                       Ihanaa viikonloppua kaikille!

Melissa Horn Korjaamolla

Oltiin eilen korjaamolla Svenska talande klubbenilla kuuntelemassa Melissa Hornia. Ensiksi meidän piti lähteä katsomaan Melissaa isommalla porukalla, mutta lopulta mentiinkin vain kahdestaan. Oli oikeastaan aika kiva mennä kerrankin kahdestaan keikalle, koska niin usein sinne tulee lähdettyä porukalla...  (Tai usein ja usein. Aika harvoin me käydään ylipäätänsä keikoilla. Ois kiva käydä enemmänkin!)


Rakastan korjaamon miljöötä! Etenkin sitä raitiovaunusalia jossa baari on. Nytkin tunnelma oli huippu. Ihanan rento meininki ja tosi paljon ihmisiä. Mun ei varmaan erikseen tarvitse sanoa ääneen, miksi erityisesti nautin juuri tästä Svenska talande klubbenin keikasta ;)

Keikkaletti kuntoon. Matkalle mukaan pääsi myös vanha, kirppikseltä ostettu rahastajan laukku.

Melissa on 24-vuotias ruotsalaisartisti. Hän sekä sanoittaa, säveltää, että säestää. Nainen ja kitara onkin ehkä vähän harvinaisempi paketti keikkalavoilla kuin mies ja kitara. Musiikki on ihanan rauhallista ja melodista. Moni sanoisi varmaan, että soveltuu hiljaiseksi taustamusiikiksi. Mulle se soveltuu kyllä muuhunkin.

Mä tiedän, että nää pokkarilla otetut kuvat on jäätävän huonoja Mulla onkin projektina heti kun aikaa liikenee, opetella käyttämään meidän järkkäriä. Oon vaan ehkä maailman epäteknisin ihminen, joten se vaatii kamera-mentoroijalta hieman hermoja.

Kulahtanut keskiviikko

Tänään kello soi ennen kuutta. Se oli ihan liian aikaisin, etenkin kun otti huomioon sen, että eilinen kotiutuminen leffan jälkeen tapahtui vasta kahdentoista aikoihin. Juoksin kieli poskella metroon ja odottelin sitten 15 minsaa bussia kun olin (kerrankin) ajoissa. Kieltämättä mielessä kävi ajatus, että sen 15min autiossa Kampin alakerrassa olisi voinut viettää toisinkin. Kuuden tunnin työpäivä sujui nopeasti kun ei meinannut löytyä aikaa käydä edes vessassa. Kokoajan joku roikkui hihassa. Ulkona aivot jäätyi kun pipo jäi kotiin. Iltapäivän bonarina odotti hammaslääkäri (joka tosin oli maailman suloisin !) sekä kova kova hedari. Kotiin päästyä tein äkkiä ruuan valmiiksi uuniin, hyppäsin suihkuun ja menin piiiitkille päikkäreille. Ja sain kerrankin vielä päikkäriseuraa! Ah. Päikkäreitä ei voita mikään mahti maailmassa. Tai lähes mikään.


Illalla kuitenkin uuteen nousuun! Mennään miehen kanssa Korjaamolle katsomaan Melissa Hornia Svenska talande klubbenille. Taalamiset taitaa jäädä vähiin, mutta Melissa on ihana! Huomenna lisää keikasta ja Melissasta!