Aamulla kun lähdimme alpeilta lämpöä oli alle kymmenen astetta. Mittari nousi hiljalleen koko matkan ajan ja jokaista asteen nousua tuuletettiin. Välillä etupenkin herrojen (kuskin ja kartanlukijan) biletys alkoi huolestuttaa takapenkkiläisiä.
Kun turkoosi Garda-järvi alkoi siintää vuorien välistä, tuuletus alkoi nousta jo sellaisiin volyymeihin ja sfääreihin, että teki mieli laittaa taas kädet ristiin.
Heti kun olimme laskeutuneet Riva del Gardan kylään riuhdoimme vaattet pois niin nopeasti kun kerkesimme (allekirjoittanut vaihtoi bikinit jonkun random italialisen perheen vessassa erinäisten nolojen sattumien seurauksina joista ei tässä yhteydessä sen enempää) ja ryntäsimme rannalle.
Iloisena yllätyksenä huomasimme, että rantaa ei vuorannutkaan skandinaavinen, valkoinen läski vaan suurin osa ihmisistä oli paikallisia. Oli lauantai ja perheet olivatv saapuneet koko päiväksi eväineen rannalle. Monet viipyivät rannalla aina iltaan asti, vaikka aurinko olikin jo laskenut. Me tietenkin loistimme valkoisen ja punaisen eri sävyissä heidän keskellään.
Illalla kävimme katsastamassa paikallisen baarin, joka oli kaupungin laidalla. Tanssilattia oli rakennettu rannalle aivan aaltojen tuntumaan. Ihaninta etelässä ovat tummat, mutta lämpimät yöt. Onhan suomalaisetkin kesäyöt ihania, mutta harvoin niistä voi nauttia vuorautumatta viltteihin ja villapaitoihin.
Tämä samainen "ihana, tumma" kesäyö piti meitä yöllä myös valveilla, kun emme saaneet hotellin ilmastointia pelaamaan kunnolla. Hotellihuoneessa riitti lämpöä kylmien suomalaisten kesäöidenkin edestä.
Ensimmäinen italialainen pizza oli pettymys, mutta toisella kerralla onnisti oikein hyvin. Kaikki mun lempi täytteet: ilmakuivattu kinkku, rucola, parmesaani ja pinjan siemenet!
Vatsat täynnä pizzaa lähdimme köröttelemään haikein mielin Italiasta, läpi Itavallan kohti, Saksan alppeja. Matkaa kolmannen päivän roadtrip ajoille kertyi noin 400km.
Kun turkoosi Garda-järvi alkoi siintää vuorien välistä, tuuletus alkoi nousta jo sellaisiin volyymeihin ja sfääreihin, että teki mieli laittaa taas kädet ristiin.
Iloisena yllätyksenä huomasimme, että rantaa ei vuorannutkaan skandinaavinen, valkoinen läski vaan suurin osa ihmisistä oli paikallisia. Oli lauantai ja perheet olivatv saapuneet koko päiväksi eväineen rannalle. Monet viipyivät rannalla aina iltaan asti, vaikka aurinko olikin jo laskenut. Me tietenkin loistimme valkoisen ja punaisen eri sävyissä heidän keskellään.
Illalla kävimme katsastamassa paikallisen baarin, joka oli kaupungin laidalla. Tanssilattia oli rakennettu rannalle aivan aaltojen tuntumaan. Ihaninta etelässä ovat tummat, mutta lämpimät yöt. Onhan suomalaisetkin kesäyöt ihania, mutta harvoin niistä voi nauttia vuorautumatta viltteihin ja villapaitoihin.
Tämä samainen "ihana, tumma" kesäyö piti meitä yöllä myös valveilla, kun emme saaneet hotellin ilmastointia pelaamaan kunnolla. Hotellihuoneessa riitti lämpöä kylmien suomalaisten kesäöidenkin edestä.
Vatsat täynnä pizzaa lähdimme köröttelemään haikein mielin Italiasta, läpi Itavallan kohti, Saksan alppeja. Matkaa kolmannen päivän roadtrip ajoille kertyi noin 400km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti