lauantai 29. syyskuuta 2012

Sadepäivän lukutoukkailua

Kun pohtii 24/7 kuolemaa, lukee englanninkielisiä psykiatrian journaaleja ja puuduttaa pyllyänsä kirjastossa älykkäiden ihmisten nörtätessä vieressä, tekee mieli välillä lukea tai katsoa jotakin aivan roskaa. M ihmettelikin yksi ilta mistä moinen into Unelmien poikamiestytön, Suomen huippumalli haussa, Muodonmuutos yms yms katsomiseen  on puhjennut. Itsekin jouduin hieraisemaan silmiä kun yöpöydältä löytyi jos jonkinlaista romanttista pokkaria. Ehkä osa tämän blogin kevytkenkäisyydestäkin on luettavissa saman syyn aiheuttamaksi oirehdinnaksi.

Tiedoksi blogin vieraammille lukijoille, en ole vajonut mihinkään melankolian syövereihin tai itsetuhoisuuteen, kirjoitan vain gradua, joka käsittelee kuolemaa ja suruprosessia. Tarkemmin sanottuna sitä, kuinka teini-ikäiset sen kohtaavat ja sitä käsittelevät. 






Virgin suicides ja Sinkkuvaimot eivät nyt nimestä päätellenkään tarjonneet mitään suuria lukuelämyksiä, mutta Riikka Pulkkisen Totta oli ahdistavuudessaan ja koskettavuudessaan hyvä. Ehkä juuri sen takia, että se käsitteli elämää itsessään, ilman mitään glamouria ja gloriaa. Ehkä muutama kyynelkin tuli vieritettyä puolivahingossa kirjaa lukiessa. Kirja käsitteli avioparin suhdetta vaimon saattohoidon aikana. Samalla kirjassa yhdistyivät perheen lasten ja lastenlasten tarinat sekä muutama traaginen rakkaustarina, petetyksi tuleminen, luopumisen tuska ja elämän rajallisuus. Pysähdyin jatkuvasti kerta toisensa jälkeen ihailemaan Pulkkisen älykästä kerrontaa ja sanataiturointia. En tiedä tuntuiko se vain suuren roskapokkarikontrastin takia niin ihmeen hyvältä, vai oliko se oikeasti hyvää. Kertokaa te, jos olette kirjan lukeneet! :)

Ehkä pysyn vain jatkossakin näissä raskaissa aiheissa, niin kerronnan laatu säilyy... Antaa Unelmien poikamiestyttöjen etsiä prinssiään. Ei se kuitenkaan yhden tuotantokauden aikana löydy. Jos löytyy koskaan. Taidan viettää seuraavankin sateisen päivän Riikka Pulkkisen kanssa sohvalla. Death and dying, life and living. Siinä tämän päivän tunnelmia. Life is good.

torstai 27. syyskuuta 2012

Pekoni-juusto-papu salaatti

Tässä taas yksi vähän erilainen salaatti-resepti teille joilta alkaa kanasalaatit ja muut tavanomaiset bravudit tulla jo korvista ulos.Tai siis enhän mä tiedä, mitkä teidän bravudeja on, mutta itse olen mielikuvituksettomuuden hetkinä turvautunut vähän liian usein kanasalaatteihin ja oivaltanut vasta kanan etoessa, että on sitä elämää kanatarhan ulkopuolellakin.

Tähän salaattiin tuli pekonia, vihreitä papuja, perus salaatti-pohja ja juustokuutioita. Vetelin juustopalat vaan ihan kilon kimpaleesta pikku kuutioiksi. Muutama pieni kuutio päärynää sekaan ja maha kiittää. Pikkusen erilaista, mutta hyvää. Jopa mösjöö suostui syömään papuja tässä olomuodossa kun ne oli pekonilla peitetty.




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kakku-gallerian kakkubrunssi

Takana oli vähän stressaava, alakuloinen ja liian työtäyteinen viikko. Lauantain kakkubrunssi ja tyttöjen näkeminen pelasti kyllä koko viikon! Aamulla nousimme aikaisin ja olimme N:n kanssa kirppariturneella. Yhdeksitoista suuntasimme Freda 40:een Kakkugallerian kakkubrunssille. N:llä oli ollut juuri synttärit ja ostimme C:n kanssa brunssin hänelle lahjaksi. 

Kas kummaa, brunssiväki oli enimmäkseen naispainotteista ;) Mukava myyjä selitti brunssin periaatteet ja esitteli meille valtaisan kakkutarjonnan. Sitten alkoi urakka.




 



Ennätimme maistaa muunmuassa suklaabrownieita, passion juustokakkua, saksanpähkinä-maitosuklaakakkua, sacherkakkua, juustokakkua, vadelma-mansikka-valkosuklaa kakkua, sitruuna-marenkikakkua, mustaherukka-suklaakakkua, mango-valkosuklaa leivoksia, mustikka tartaria, sekä tyrni-maitosuklaa juustokakkua. Viimeinen jäi ehkä kaikkein mieleenpainuvimpana kutkuttamaan kielen päälle. Sopivasti makeutta, happoa ja suklaan pehmeyttä. Mikään kakuista ei tietenkään ollut pahaa, mutta muutamasta kakusta riitti tämä ensikosketus.


Tässä voitte havaita empiirisen kakkukokeen lopputuloksen. Toivottavasti kakkuähky karkottaisi edes hetkeksi makeanhimon.



Kakku-gallerian kattoa koristi ihana  maalaus: Viimeiseksi sanaksi on suudelma paras.





torstai 20. syyskuuta 2012

M yllättää

M on joskus vähän kuittailut mun kynsilakoista ja vihjannut 60v työkaverillaan olevan samoja sävyjä kuin minulla. Se on mielestäni osoitus ainoastaan siitä, että hänen työkaverinsa omaavat erittäin hyvän maun. Piste.

Tämän jälkeen sain kuitenkin laivalta M:n itse valitsemaa (ja pikkurilliinsä testaamaa) Lancomen lakkaa, jota tuskin itse olisin raaskinut ostaa kun oma lakkavarastoni on kartoitettu lähinnä H&M - Kicks - Seppälä akselilla. Mutta täytyy sanoa, että lakka levittyi aivan ihanasti ja huomasi heti että se kestikin keskimääräistä paljon pidempään. Täytyy provosoida M:ää jatkossakin.








tiistai 18. syyskuuta 2012

Omenastruudelia ja sunnuntai-kaffet

Olin käymässä taas kotona Klaukkalassa ja rahtasin sieltä kunnon kassillisen omenoita kaupunkiinkin. Näytin taas varsinaiselta kassialmalta rahdatessani kaikkia laukkuja ja nyssyköitä, mutta siinä nyt ei ole varsinaisesti mitään uutta.

Sunnuntaina mentiin pitkästä aikaa SUHE:een ja ystäväni C pistäytyi meillä kaffella sitä ennen. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä Apfel struudelia, jota syödään erityisesti Saksassa ja Itävallassa. Vaikka jouduin korvaamana filotaikinan voitaikinalla, eikä sekään ollut itse tehtyä, struudelista tuli aika hyvää ;)







Omenastruudeli oli kivaa piristystä tavallisen omenapiirakan korvaten, sillä olen aivan korviani myöten täynnä jo iänikuisia omenapiirakoita.(Ellei niissä ole jotakin kivaa jujua tai uutta vivahdetta). Välilläon kiva kokeilla jotakin uutta.

Tässä teille ohje. Se on muunnelma Kotilieden omenastruudeli reseptistä.Itse korvasin mascarponen saksanpähkinäjäätelöllä, eikä sekään ollut aivan huono vaihtoehto ;)

Apfelstruudel

Taikina

5dl vehnäkauhoja
1tl suolaa
1 muna
0,5 öljyä
1,5 vettä

100g voita

Täyte

5-6 hapanta omenaa (noin 500g)
50-75g voita
100g saksanpähkinöitä
50g amarettikeksejä tai esim kuivan kakun muruja tms
2 rkl sitruunamehua
1,5 dl fariinisokeria
100g rusinoita
1 rkl perunajauhoja
2tl kanelia
1 tl inkivääriä

Tarjoiluun

rasia mascarponea (Noin 250g)
2 rkl tomusokeria
ripuas kanelia ja vaniljasokeria

1. Valmista taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sekoita joukkoon muna, öljy ja kylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

2. Kuori omenat ja leikkaa kuutioiksi. Rouhi saksanpähkinät ja paahda niitä kuivalla pannulla hetken. Rouhi keksit

3. Kauli taikina puhtaan jauhotetun liinan päällä läpinäkyvän ohueksi. Sulata voi ja voitele taikinalevy sillä. Jätä ¼ voista käyttämättä.
4. Levitä voidellun taikinalevyn päälle omenakuutiot, saksanpähkinärouhe ja muut täytteen ainekset. Rullaa liinan avulla kääretortuksi ja siirrä uunipellille leivinpaperin päälle edelleen liinaa apuna käyttäen. Voitele päältä jäljelle jääneellä sulatetulla rasvalla.
5. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.
6. Tarjoa tomusokerilla ja kanelilla maustetun mascarponen kera.



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuta metsässä ja puutarhassa

Kuluneena viikonloppuna M on ollut Kööpenhaminassa näkemässä muutamaan kaveria ja olen joutunut keksimään ikävääni vaikka mitä ohjelmaa. Perjantaina väänsin gradua iltaan asti, vaihdoin vapaalle ja käperryin kirjan ja koiran kanssa kotisohvalle Klaukkalassa. Oli ihana päästä taas käymään kotona. La kului häissä Tampereella ja sunnuntai kävimme veljen kanssa sienessä ja keräsin vähän puutarhan viimeisiä syyssatoja.


Hääpaikka oli kauniissa villassa josta oli ihanat maisemat järvelle. Kaikki oli tosi kauniisti somistettu ja laitettu. Istuttiin veljien kanssa pöydässä josta ei tunnettä ketään, mutta meininki oli tosi rento ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin.



Sain yllätyksekseni suostuteltua yhden veljistä sieneen. Oli ihan mieletön sää! Myös Robin lähti mukaan vahtimaan meitä. Sitä tosin ei tarvinnut lainkaan suostutella matkaan. Se kävi sellaisilla ylikierroksilla, että koko auto tärisi matkalla metsään.










Marjat, perunat, yrtit, pavut, luumut, kriikunat, kirsikat, salaatit, sipulit, tomaatit, omenat yms kerättiin jo viimeistään viime viikon lopulla pois, mutta tälle viikonlopulle jäivät vielä päärynät ja viinirypäleet. Kotipuutarhan hommat ovat tuntuneet aina vain ikävältä velvollisuudelta, mutta nyt kaupungissa asuessani olen oppinut arvostamaan sitä kaikkea. Joten päivä kului viinitarhan orjana, kuten isäni kuittaili.






torstai 13. syyskuuta 2012

Terveisiä maatilatorilta

Käytettiin M:n kanssa viimeinen käyttämätön häälahja ja haettiin Kluuvin Maatilatorilta vähän elämän eliksiiriä. Matkaan tarttui Variksenmarja - ja lakkahilloketta, kotijuustoa, luomu kauraa ja mannaa puuronkeittotarpeiksi sekä kuusenkerkkä kuohujuomaa ja kotimaiset saunajuomat, Lempi-Puolukka ja Laiska-Jaakko.Kotijuusto ( so called narskujuusto)ja lakkahilloke hävisivät jo saman illan aikana.

Steppasimme pitkään Maatilatorin käytävillä emmekä osanneet päättää mitä matkaan tarttuisi, sillä kaikki oli ihan hillittömän kallista! Naureskelimme itseksemme, että onneksi emme ole mitään todellisiä ituhippiäisiä, sillä silloin tulisi elämä kyllä tosi tyyriiksi! Olisi ihana suosia kotimaista, luomua ja lähiruokaa, mutta opiskelijabudjetilla se on kyllä aivan mahdotonta! (Ellei sitten vetäisi LUOMU kaurapuuroa 24/7 vaan sen takia, että se on LUOMUA.)

Minä pyöräilin onnellisena ison kassin kanssa kotiin ja heitin kohtuu tyylikkäät flipat keskellä Kaisaniemen puistoa, koska olin valinnut hieman kyseenalaiset pyöräilykengät. M oli jo töissä ja säästyi näkemästä sitä hilpeyttä. Hauskinta siinä oli kuitenkin se, että vaikka lasipullot pyörivät pitkin permantoa ja hiutaleet lepäsivät ties missä, mulla oli laukussa muuta hieman arkaluontoisempaa sisältöä, jonka konttaamalla keräsin äkkiä pois ennenkuin kukaan ehti tulla auttamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Polvet vähän naarmulla, mutta pahimman kolhasun sai vain ylpeys :D Siinä sitten hieman oikaisin hameen helmaa, joka oli jo sallimattomissa ulottuvuuksissa ja jatkoin matkaa.

Saunassa maisteltiin Teerenpelin panimon siideri ja olut ja kyllä suu venähti hymylle. Tykkäsin ihan tosi paljon tosta puolukkaisiideristä, vaikka en mikään siidereiden suuri ystävä olekaan.







keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kirppislöytöjä

Niinkuin varmaan useampaan kertaan jo blogin "historiassa" on tullut ilmi, rakastan kirppareita! Parhaita ovat ehkä kesäisen Helsingin Hietsu tai muut ulkoilmakirpparit. Toisaalta, myös kirpeän talviaamun yksinäisessä vaelluksessa kohti Vallilan makasiinejä on kyllä myös oma viehätyksensä. Ainakin ylpeys siitä, että lämmin sänky on jäänyt taakse jo kahdeksan aikoihin. M aina välillä naureskeleekin, että koskaan muulloin en nouse yhtä pirteästi ylös sängystä kuin silloin kun on luvassa kirppisaamu;)


Tällainen aarre löytyi killumaan sormeen, sekä Monkeyn satiini toppi. Tykkään etenkin topin väristä. Selkä on vähän rohkea, mutta kesällä ihan jees :)Nämä ovat jo loppukesän löytöjä.