Kanttarelli-viski-keitto

Ensinnäkin suuret pahoittelut siitä, että olen laiminlyönyt blogin täysin. Mulla ei vaan ole tällähetkellä elämässä oikein mitään muuta kuin gradu, gradu ja gradu. Tai okei, no sienimetsä, urheilu ja gradu. Eli ette ole jääneet mistään paitsi, vaikka en ole kirjoitellutkaan tänne. Toisinsanoen olen ehkä säästänyt teidät haukotuksilta. Toki niitä haukotuksia saattaa esiintyä ihan normaalistikin mun juttuja lukiessa.
Mutta jokatapauksessa 3 viikon päästä koko homma on ohi ja mulla pitäisi olla maisterin paperit kourassa ja elämä edessä. Se tietää blogin kannaltakin uusia tuulia.

Kokkailutkin ovat olleet viimeaikoina vähän sitä sun tätä...Aika laittoman epäterveellisiä. Energiajuomien arkkivihollisena olen sortunut parin viimeisen viikon aikana myös jopa energiajuomien suurkuluttajaksi, kun muuten ei meinaa simmut pysyä auki pitkää päivää tehdessä. Toivottavasti mun veli jolle asiasta aina saarnaan ei näe tätä postausta. Muuten menetän mun katu-uskottavuuden terveysvalistaja-tätinä.

Tässä kuitenkin yksi syysillan piristysresepti, kanttarelli viski-keitto. Kehiteltiin se Herra M:n kanssa yhdessä. Toisinsanoen minä tein keiton ja hän lorautti (valtaisan) annoksen viskiä sekaan.

Kanttarelli-viski-keitto pekonilla

reilu 1 l kanttarelleja (suppiksetkin käy mainiosti)
1/2 pakettia pekonia
2 sipulia
valkosipulia maun mukaan
1 dl kermaa
rosmariiniä, mustapippuria ja suolaa oman maun mukaan
noin 5 dl kasvislientä
viskiä loraus oman maun mukaan


-Paista ensiksi pekonit pannulla 
-Paista sipulit pekonin rasvassa, lisää seokseen sienet ja paista kunnes ylimääräinen neste haihtuu pois (kaiken ei tarvitse haihtua)
-Kippaa koko helahoito kattilaan ja lisää kasvisliemi joukkoon. Keittele noin 15 min.
-Pienennä koostumusta hieman sauvasekoittimella. (Itse tykkään, että keitto ei ole aivan samettista vaan hieman pureskeltavaa, joten en suosittele mitään täydellistä möyhennystä, muuten rakenne katoaa)
-Nosta kattila uudelleen liedelle ja lisää kerma ja viski. Hämmentele hetki ja nostele annoslautasille. Hienonna paistettu pekoni ja lisää se keoksi keiton päälle.


Keiton seuraksi tein vielä pesto-valkosipuli "ruis bruschettoja" kaapin ylijäämätarvikkeista. Toimi!

Viikonlopun mietteitä

Aika monet viikonloput on ollut tänä "gradunkituutusaikakautena" varsin tylsiä. Ei voi riekkua missään yömyöhään ja osa viikonlopustakin on kulunut gradun ympärillä. Ei sen vuoksi että olisin erityisen ahkera opiskelija, vaan olen lähinnä korvannut viikon laiminlyöntejä kun olenkin rillutellut graduntekoaikana jossakin muualla kun yliopiston kirjastossa.

Viime viikonloppuna gradulla ei ollut onneksi edes sivuroolia meidän elämässä. Perjantaina oltiin pitkästä aikaa Glow:ssa ja oli ihana nähdä ystäviä ja hiljentyä hetkeksi. Sieltä jatkettiin vielä "yöpalalle" Punavuoreen ystävien luokse. Lauantaina nukuttiin pitkään ja vein yhden ystävän brunssille valmistumisen kunniaksi. Nautiskeltiin takuuvarmasta Cafe Fazerin brunssista ja samaan aikaan mun käsilaukussa pilkotti elegantisti kumisaappaat ja jäätävä tuulitakki. Brunssin jälkeen kurvasimme nimittäin porukalla sienimetsään. Sää oli mitä mainioin ja aurinko paistoi. Dramatiikkaa sienimetsään toi tosin niljakas kyy, joka luikerteli puolen metrin päästä saappaan kärjestäni. Voitte arvata, että päästin siinä vaiheessa kiljaisun, mikä oli ehkä vähemmän naisellinen. Käärmettä ennen olin kontannut hurmioissani nelinkontin sammaleella ja kahminut sieniä, mutta ääni muuttui kellossa hyvin nopeasti. Seurasin erittäin tiiviisti M:ää, tömistin maata ja viskoin kiviä ja puunkappaleita edellemme jotta samanlaista vahinkoa ei pääsisi enää tapahtumaan. Kuvia myös viimeviikonlopun turneelta jossa meillä oli metsässä mukana ihana ystäväpariskunta brittivahvistuksella.

Minttu - kaakaota ja muita herkkuja. Robin pisti kaikkensa peliin, jotta sai kerjättyä ainakin vähän namia nassuun.

Sienimetsästä kurvasimme kotiin suihkuun. En jaksanut vaihtaa vaatteita matkalla ja oli kyllä kertakaikkiaan ikimuistoinen tunne vaeltaa hikisenä kumppareissa, trikoissa ja tuulitakissa keskellä asema-aukiota kummassakin kädessä sienikassit. Hiukset nutturalla ja täynnä ties mitä sammaleen paloja. Onneksi emme törmäneet tuttuihin. 

Illalla reitti suuntautui jälleen Punavuoreen tai oikeastaan kai Eiraan. Ystävämme olivat juuri muuttaneet sinne ja pääsimme ihailemaan heidän ihanaa asuntoaan, joka oli aivan täydellisellä paikalla. Hieman kyllä alkoi Hakaniemen kotikolo siinä vaiheessa kalpenemaan. Vaikka on siinäkin omat hyvät puolensa. Oli ihana ilta yhdessä herkkujen ääressä.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja mun veli ja sen tyttöystävä tuli meille syömään. Laitettiin yhessä ruokaa (koska me nukuttiin vähän pommiin M:n kanssa) ja sienimetsän saalis muuttui mustatorvisieni-suppilovahvero pastaksi. Aika hyvää sanoisin. Tehtiin myös tartetartinnia. Lisäilen reseptejä vaikka huomenissa. Ilta-auringossa pyöräilimme vielä Ucc:lle, jonka jälkeen hautauduimme sohvalle katsomaan maailman parhaan sarjan, Solsidanin, uutta tuotantokautta. Nyt jaksaa taas aloittaa ah-niin-ihanan-ahkeroinnin gradun kanssa. Not.