Tänään kello soi ennen kuutta. Se oli ihan liian aikaisin, etenkin kun otti huomioon sen, että eilinen kotiutuminen leffan jälkeen tapahtui vasta kahdentoista aikoihin. Juoksin kieli poskella metroon ja odottelin sitten 15 minsaa bussia kun olin (kerrankin) ajoissa. Kieltämättä mielessä kävi ajatus, että sen 15min autiossa Kampin alakerrassa olisi voinut viettää toisinkin. Kuuden tunnin työpäivä sujui nopeasti kun ei meinannut löytyä aikaa käydä edes vessassa. Kokoajan joku roikkui hihassa. Ulkona aivot jäätyi kun pipo jäi kotiin. Iltapäivän bonarina odotti hammaslääkäri (joka tosin oli maailman suloisin !) sekä kova kova hedari. Kotiin päästyä tein äkkiä ruuan valmiiksi uuniin, hyppäsin suihkuun ja menin piiiitkille päikkäreille. Ja sain kerrankin vielä päikkäriseuraa! Ah. Päikkäreitä ei voita mikään mahti maailmassa. Tai lähes mikään.
Illalla kuitenkin uuteen nousuun! Mennään miehen kanssa Korjaamolle katsomaan Melissa Hornia Svenska talande klubbenille. Taalamiset taitaa jäädä vähiin, mutta Melissa on ihana! Huomenna lisää keikasta ja Melissasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti