Carl Larsson ja kummitäti

Mun ystävänpäivä kului tänä vuonna vähän erilaisissa merkeissä. Mies oli töissä iltaan asti joten vietimme ystävänpäivää rakkaan kummitädin kanssa Ateneumissa, shoppailen ja hyvän salaatin merkeissä. Mun kummatkin mummit ovat kuolleet kun olen ollut aika pieni. Ehkä osittain senkin takia kummitäti on ollut mulle pienestä asti enemmän kuin vain kummi. Hän on ollut täti, mummin korvike, kummitäti ja tärkeä ystävä - korvaamaton. 


Ateneumissa oli ruotsalaisen Carl Larssonin taidenäyttely. Äiti rakasti aina Larssonin taidetta ja sieltä kautta se on varmasti juurtunut myös muhun. Taulut kuvaavat naivin idyllisesti ruotsalaista lintukotoa, lämpöisiä perhesuhteita, kauniisti sisustettuja koteja, lapsia ja idyllisiä maisemia. Vaikka Larssonin maailma ei varmastikkaan ole aivan realistinen, sinne on aivan ihana vaipua hetkeksi. Suosittelen! Hän kuvaa paljon erilaisia huoneita ja niiden tunnelmia. Hänen taulunsa ovat vaikuttaneet hyvin paljon ruotsalaiseen sisustustyyliin.

Näyttelyssä ei luonnollisesti saanut kuvata, mutta erääseen huoneista oli rakennettu lapsille oma "Larssonin maailma", jossa sai kuvata. Idea oli mielestäni aivan ihana. Huoneissa sai kierrellä ja lapset saivat kokeilla 1800-1900 luvun vaihteen lasten vaatteita päälleen. Ne oli ihania!

Lopuksi kävimme salaatilla Leonardossa. Salaatti oli ihana, mutta 15e on mun mielestä vähän ylihinnoiteltu, etenkin jos vertaa vaikka Teatterin 9,8 euroon! Leonardossakin saa lounasaikaan salaattia Teatterin tyyliin valitsemalla itse täytteet. Harmi ettei sitä ole ilta-aikaan.