Viikonlopun mietteitä

Aika monet viikonloput on ollut tänä "gradunkituutusaikakautena" varsin tylsiä. Ei voi riekkua missään yömyöhään ja osa viikonlopustakin on kulunut gradun ympärillä. Ei sen vuoksi että olisin erityisen ahkera opiskelija, vaan olen lähinnä korvannut viikon laiminlyöntejä kun olenkin rillutellut graduntekoaikana jossakin muualla kun yliopiston kirjastossa.

Viime viikonloppuna gradulla ei ollut onneksi edes sivuroolia meidän elämässä. Perjantaina oltiin pitkästä aikaa Glow:ssa ja oli ihana nähdä ystäviä ja hiljentyä hetkeksi. Sieltä jatkettiin vielä "yöpalalle" Punavuoreen ystävien luokse. Lauantaina nukuttiin pitkään ja vein yhden ystävän brunssille valmistumisen kunniaksi. Nautiskeltiin takuuvarmasta Cafe Fazerin brunssista ja samaan aikaan mun käsilaukussa pilkotti elegantisti kumisaappaat ja jäätävä tuulitakki. Brunssin jälkeen kurvasimme nimittäin porukalla sienimetsään. Sää oli mitä mainioin ja aurinko paistoi. Dramatiikkaa sienimetsään toi tosin niljakas kyy, joka luikerteli puolen metrin päästä saappaan kärjestäni. Voitte arvata, että päästin siinä vaiheessa kiljaisun, mikä oli ehkä vähemmän naisellinen. Käärmettä ennen olin kontannut hurmioissani nelinkontin sammaleella ja kahminut sieniä, mutta ääni muuttui kellossa hyvin nopeasti. Seurasin erittäin tiiviisti M:ää, tömistin maata ja viskoin kiviä ja puunkappaleita edellemme jotta samanlaista vahinkoa ei pääsisi enää tapahtumaan. Kuvia myös viimeviikonlopun turneelta jossa meillä oli metsässä mukana ihana ystäväpariskunta brittivahvistuksella.

Minttu - kaakaota ja muita herkkuja. Robin pisti kaikkensa peliin, jotta sai kerjättyä ainakin vähän namia nassuun.

Sienimetsästä kurvasimme kotiin suihkuun. En jaksanut vaihtaa vaatteita matkalla ja oli kyllä kertakaikkiaan ikimuistoinen tunne vaeltaa hikisenä kumppareissa, trikoissa ja tuulitakissa keskellä asema-aukiota kummassakin kädessä sienikassit. Hiukset nutturalla ja täynnä ties mitä sammaleen paloja. Onneksi emme törmäneet tuttuihin. 

Illalla reitti suuntautui jälleen Punavuoreen tai oikeastaan kai Eiraan. Ystävämme olivat juuri muuttaneet sinne ja pääsimme ihailemaan heidän ihanaa asuntoaan, joka oli aivan täydellisellä paikalla. Hieman kyllä alkoi Hakaniemen kotikolo siinä vaiheessa kalpenemaan. Vaikka on siinäkin omat hyvät puolensa. Oli ihana ilta yhdessä herkkujen ääressä.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja mun veli ja sen tyttöystävä tuli meille syömään. Laitettiin yhessä ruokaa (koska me nukuttiin vähän pommiin M:n kanssa) ja sienimetsän saalis muuttui mustatorvisieni-suppilovahvero pastaksi. Aika hyvää sanoisin. Tehtiin myös tartetartinnia. Lisäilen reseptejä vaikka huomenissa. Ilta-auringossa pyöräilimme vielä Ucc:lle, jonka jälkeen hautauduimme sohvalle katsomaan maailman parhaan sarjan, Solsidanin, uutta tuotantokautta. Nyt jaksaa taas aloittaa ah-niin-ihanan-ahkeroinnin gradun kanssa. Not.