Puhdistus

Oltiin viimeviikolla katsomassa Sofi Oksasen kirjoittama ja Antti Jokisen ohjaama, Puhdistus. Elokuva ei taida olla vielä elokuvateattereissa yleisönäytöksinä, mutta se on tulossa sinne kyllä ihan pian.

Rakastan lukemista, mutta opiskelujen takia olen lukenut aivan hävettävän vähän kirjoja viimeisen viiden vuoden aikana. Sattumalta olin kuitenkin alkukesästä ennättänyt lukea Puhdistuksen.

Elokuva oli aika raju ja ehkä hieman turhan likainen. Leffaseura piti sitä hyvänä, mutta kirjan jälkeen leffa oli kyllä hieman pettymys. Monta raakaa kohtausta olisi voinut jättää elokuvasta pois ja silti se olisi toiminut... Leffa oli ehkä mun makuun liian raadollinen. Tarina oli jokatapauksessa kuitenkin todella hyvä, traaginen ja osittain ehkä jopa kauniskin.


Trailerin voi katsoa täältä: PUHDISTUS

Häähumua

Toissa viikonloppuna olin yksissä kesän seitsemistä häistä joita juhlittiin ravintola Sipulin talvipuutarhassa. En ole koskaan ollut esteettisesti niin kauniisti järjestetyissä häissä kun S&V:N hät olivat! Kaikki pienet yksityiskohdatkin olivat viimeisen päälle mietitty ja toteutettu! Häiden estettiseen(kin) puoleen oli panostettu valtavasti ja se näkyi kaikkialla!

Osallistuimme häälahjaan jossa hankimme hääparille photoboothin, eli Kuvaimen, joka kuvasi häävieraat tyylikkäästi, mutta hauskasti. Ideana oli, että kukin häävieras tai porukka sai ikuistaa itsensä hassut vermeet päällä ja jättää sitten terveisensä ja kuvansa postikortin muodossa hääparille. Kuvaimen löydät Facebookista osoitteesta http://www.facebook.com/kuvain Heitä voi tilata erilaisiin juhliin tai tapahtumiin, suosittelen!

Häissä yleisestä kuvauksesta vastasi Samuel Taipale & company ja vaikka en olekkaan vielä nähnyt kuvia, olen varma siitä, että ne ovat jälleen kerran upeita! Kurkatkaa poppoon sivut. Ihan mielettömiä kuvia ja videoita! Osoite on: http://heartvisuals.com/

Pop-up kahvila & jopo-turnee

Vuokrattiin tässä muutama päivä sitten mun veljien kanssa jopot! Skattalle on perustettu kesän ajaksi pop-up desing kauppa jonka yhteydessä on myös kahvila. Kuulin yhdeltä kaverilta, että siellä vuokrattaisiin jopoja 1e/3h!

Pyöriä ei juuri sillä hetkellä ollut vapaana, joten me jouduttiin venailemaan tunnin verran kahvilassa. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä paikka oli ihanan viihtyisä ja katseltavaa riitti. Paikka on pystyssä syyskuun loppuun asti, joten suosittelen pistäytymään jos teillä on aikaa.

Ajeltiin pitkin poikin kaupunkia, haettiin Helsingin jäätelötehtaalta Helsingin isoimmat jäätelöpallot ja nautittiin kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. En voinut olla olematta hieman vahingoniloinen, kun veljeni joutui ottamaan kanssa vaaleanpunaisen pyörän muiden ollessa vuokralla :D
Tarkoitus oli käydä pelaamassa minigolffiakin, mutta kruisailu oli niin kivaa, että päätimme vaan käyttää ajan pyöräilyyn.
 

M: oli tämän viikon Hollannissa, joten olin riemuissani saadessani veljet yökylään. (Ei tarvinnut nukkua enää vasara yöpöydällä ja tarkistaa kaikkia sägyn alusia ja suihkuverhoja käydessä nukkumaan.) Kokkailtiin illalla vähän tortilloja ja vedettiin leffamaratoni joka loppui vasta myöhään yöllä. Ihanaa tajuta olevansa sellaisessa iässä, että veljien kanssa voi jakaa monenlaisia juttuja, reissata, keskustella vakavia ja vaan hengailla sen sijaan, että elämä olisi yhtä painia ja tappelua, hampaiden upottamista toisen käsivarsiin ja syljen venytystä.(On se tosin edelleen toisinaan myös sitäkin! :D)

Roadtrip 4/4

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin myös meidän roadtrip alkoi Italian destinationin jälkeen lähetä loppuaan. Italiasta kurvasimme Itävallan läpi takaisin eteläiseen Saksaan, Garmisch-Partenkircheniin ja parkkeerasimme auton suoraan kuuluisan mäkihyppytornin juurelle. Minä ennätin tyylikkäästi taas polttaa nahkani ja naama loisti kauniin punaisena koko illan.

Auton parkkeerattuamme kävimme kahlaamassa vuoristopurossa, jonka kaunis, turkoosi väri kosiskeli meitä puoleensa. Totuus oli kuitenkin karumpi kuin miltä näytti. Puro oli sulaneiden jäätiköiden vettä ja tuli suoraan huipulta. Se oli j-ä-ä-t-ä-v-ä-n kylmää! Ehkä noin 6-7 asteista! Jalat turvoksissa ja punaisina sinnittelimme kukin vuorollamme purossa sen muutaman kymmenen sekunttia, että saimme napattua valokuvat.

Viimeinen yö oli tarkoitus nukkua Gasthaussissa, jonne ainoa mahdollinen reitti oli kondooli-hissi! Me ylitimme painorajan rinkkoinemme kevyesti ja tunnelma hississä oli jäätävä. Pudotus oli pahimmillaan reilut sata metriä ja kiikkerä hissi heilahti jokaisesta pienestäkin liikkeestä. Vannon, että jopa herras- seurani oli kauhusta kankeina! 

Gasthaussi oli aika spooky kokemus ja innoitti meidät sepittämään illalla kummitustarinoita :D Valtava gasthaussi oli aivan tyhjillään ja ainoa reitti autolle oli hissi, joka rupesi kulkemaan seuraavan päivänä vasta aamusta. Vuorilla satoi ja jokapuolella leijui usvaa sekä pilviä, jotka olivat jääneet Alppien huippujen väliin jumiin. Sisustus oli tummaa, mahtipontista ja hyvin saksalaista, kuin jostakin vanhasta kartanosta. Lisäksi huoneemme lukko oli rikki ja vietimme yöllä mielenkiintoiset 20 minuuttia yrittäen avata sitä, sillä vessa sijaitsi käytävällä. Pimeässä huoneessa näimme kuinka alppiketut ja näädät tulivat yöllä gasthaussin pihaan hakemaan keittiön jättämiä ruuantähteitä. 
Aamulla kaikki näytti kuitenkin kodikkaammalta ja kauniilta! Toista yötä en kyllä välttämättä olisi halunnut tässä talossa viettää...

Alpeilta suuntasimme Ausburgiin kahville ja shoppailemaan. Haikein mielin katselin auton ikkunasta kuinka maasto alkoi mututua tasaiseksi ja Alpit alkoivat kadota näkyvistä.

Ausburgin kautta ajoimme takaisin Nürnbergiin jossa nukuimme vielä yhden yön veljeni luona, hamstrasimme kasan suklaata, tryffeleitä ja viiniä kotiin viemisiksi sekä tuliaisiksi ja suuntasimme aamulla junalla takaisin Müncheniin. 

Sieltä lensimme Amsterdamiin, ja koska vaihtoon oli aikaa 4h päätimme ostaa junaliput ja pyörähtää Damin keskustassa muutaman tunnin verran. Minä hihittelin hermostuneesti koko junamatkan keskustaan, kun samaan aikaan olin niin innoissani M:n keksimästä ekstempporee-iskusta ja toisaalta taas epäilin, että kämmäämme kuitenkin jotain ja myöhästymme koko lennolta.

Vaikka aikaa oli vähän, kerkesimme viipyä siellä kuitenkin sen aikaa, että söimme elämämme huonoimmat pastat, ihailimme mahtavia kanaaleja ja hollantilaisten lyömätöntä tyyliä sekä ahdistuimme alati leijailevasta pilven katkusta. Lentokentällä tarkastimme laukkumme miljoonaan kertaan ettei kukaan vaan olisi huomaamattamme tehnyt meistä kuriiriaan ja silti laukkuni syynättiin kahteen kertaan ja pelottavan näköinen viiksimies kiersi laukkuni kanssa kyselemässä läpivalaisujonon ihmisiltä kuka laukun omisti. M tajusi onneksi heittää sikarinsa roskiin ennen turvatarkastusta, muuten tarkastusaika olisi varmaan triplaantunut.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin oloni oikeastaan aika mukavaksi, kun koneen nokka vihdoin suuntasi kohti Suomea, turvallista lintukotoa. Tavallisesti olisin vetistellyt loppunutta lomaa ja ankeaa arjen alkamista, mutta nyt oli kiva palata kotiin.